Uutisia

Torstai heinäkuun 29. päivä

Vilkas rakentaminen ruokkii paikallisia yrityksiä

Asuntorakentaminen kääntyy tänä vuonna jälleen kasvuun. Valtion tukeman asuntotuotannon lisäksi asuntojen tuotantolukuja korottaa myös lisääntynyt vapaarahoitteisten asuntojen rakentaminen.
Vielä viime vuonna rakennusteollisuus kamppaili laman syvissä syövereissä. Asuntorakentaminen hiipui, työntekijöitä vähennettiin ja tulevaisuus näytti synkältä.
Vuonna 2009 saatettiin alulle vaivaiset 23ı000 uutta asuntoa. Tänä vuonna tilanteen odotetaan parantuvan selvästi. Rakennusteollisuus arvioi että uusia asuntoja saadaan alulle jopa 28ı000.
Jyri ja Anu Heikkinen rakentavat myös tänä kesänä. Möttösperäntielle Ylipäässä nousee kesän aikana Lappli-Talojen iso, yksikerroksinen omakotitalo.
Jyri sanoo syyksi rakentaa tänä kesänä vähäisen omakotitalotarjonnan Haapajärvellä ja sopivan tontin löytyminen rakentamiselle. Ei löytynyt sopivaa ostettavaa, mutta onneksi löytyi mieluinen tontti.
– Kyllä rakennustarvikkeiden ja valmistalojen hinnat ovat viime kesästä selvästi nousseet. Näkee että talotehtailla on tilauksia, hän huomauttaa.
Tiukkaa meinasi olla Heikkisten työmaalla ammattimiehistä, mutta nekin ongelmat oikenivat kesän aikana. – Ensi viikolla tulevat valumiehet, sitten ryhdytään panemaan väliseiniä pystyyn, Heikkinen esittelee työmaallaan.

Tilauskirjat mukavasti täynnä

Rakentamisen kanssa tekemisissä olevissa haapajärvisissä yrityksissä menee mukavasti. Tiivi Oy:n kehityspäällikkö ja tehdaspäällikköä keskiviikkona tuurannut Osmo Laitila kertoo tilauskannan kasvaneen merkittävästi viime vuodesta.
– 30 prosenttia parempi tilauskanta on nyt kuin viime vuonna. Viikoittain tehtiin vuosi sitten talotehtaille 500-600 ikkunaa. Nyt tehdään 1ı200-1ı300 ikkunaa. Laitila sanoo.
– Ongelmana helteillä vain tahtoo olla koneet. Sähköpuolta häiritsee suuri ilmankosteus, Laitila lisää ja sanoo myös helteiden haittaavan työntekijöitä. Siksi kehityspäällikkö on tällä viikolla saanut kuljettaa tehtaalle ennätyspaljon virvoitusjuomia.
– Tällä hetkellä tehdas pyörii täysillä kahdessa vuorossa eli on huippuvauhdissa, Laitila summaa.
Keittiö- ja kylpyhuonekalusteita valmistavan Elega Oy:n toimitusjohtaja Jyrki Niinikoski toteaa, että yrityksellä on ollut töitä hyvästi kevään ja alkukesän aikana. Ja Ruotsissa homma vetää hyvin.
– Näkymät tälle vuodelle ovat hyvät. Meillä business tulee peruskorjauksesta. Kun uudisrakentaminen vetää, se auttaa myös meitä, kun muut valmistajat eivät ole pyrkimässä korjausrakentamisen puolelle, hän huomauttaa.
Elegassa on juuri päättynyt kesäseisokki ja tuotanto on käynnistynyt jälleen. – Ensi viikon alusta meillä on taas täysi työntekijävahvuus, Niinikoski sanoo.
Kaskipuu Oy:llä on tehtaat Haapajärvellä ja Ylikiimingissä. Toimitusjohtaja Matti Kasken mukaan yritykselle jo viime vuosi oli tosi hyvä.
– Tästä vuodesta tulee myös hyvä. Ikkunateollisuus ja taloteollisuus ovat meidän kaksi suurinta asiakasryhmäämme. Ruuhka näkyy toimitusajoissa; joiden kanssa ei ole vakiosopimusta, joutuvat odottamaan.
Kasken mukaan Haapajärven tehdas pyörii kahdessa vuorossa ja täysillä.
Haapajärvellä ja Reisjärvellä omakotirakentaminen on elpymässä. Rakennustarkastaja Teuvo Hylkilä mukaan Reisjärven hyvä rakentamisvauhti jatkuu. Haapajärvellä tilanne on myös tänä vuonna parempi kuin viime vuonna.

Vapaarahoitteinen lisääntynyt

Rakennusteollisuuden pääekonomistin Bo Salménin mukaan rakentamisen kasvuluvut näyttävät suurilta. Samalla hän tosin on muistuttanut, että rakentaminen oli viime vuonna todella hiljaista.
– Sen lisäksi asuntorakentamista kiihdyttävät elvytystoimet ja alhaiset korot, Salmén ynnää.
Kuluvana vuonna myös vapaarahoitteisten asuntojen rakentamistahti kiihtyy selvästi. Viime vuoden asuntorakentamisesta yli puolet oli valtion tukemaa.
–Tänä vuonna osuudet todennäköisesti keikahtavat vapaarahoitteisen puolelle. Vapaarahoitteisten osuutta nostaa ennen kaikkea pientalorakentaminen, mutta myös vapaarahoitteinen rivi- ja kerrostalotuotanto urakointina lisääntyy viime vuodesta.

Torstai heinäkuun 29. päivä

Onget viuhuivat Hautaperän illassa

Hautaperän tekoaltaan reunalla malttamattomien onkijoiden odotus päättyi maanantaina varttia vaille kuusi. Silloin heltisi lupa mennä varaamaan onkipaikkaa. Ovelimmat odottivat, että muut menivät edellä, ja kääntyivät sitten päinvastaiseen suuntaan. Käyntiin pyörähti Haapajärven vapaa-ajan kalastajien yleinen onkikisa. Kisa oli samalla jäsenkisa.
Onget olalla rantatörmää kulkivat myös Hanna ja Tuomas Kilponen. Sisarukset kertoivat olevansa innokkaita kalastajia.
– Kalastaessa saa samalla ruokaa pöytään, talvella varsinkin, Hanna selitti.
– Minusta on hyvä oppia tuntemaan kalalajeja. Ja onhan tämä hauskaa ajanvietettä, Tuomas puolestaan sanoi.
Sisarusten harrastukseen kuuluu myös pienimuotoinen kisaaminen. Settijärvellä kesäkuussa Hanna oli onkinut koko kisan neljänneksi parhaan tuloksen ja selättänyt monia kokeneempia onkijoita.
Mitään erityistä taikaa hän ei kuitenkaan tunnustanut omaavansa, vaan neuvoi Tuomaksen kanssa hyvin yksinkertaisesti, miten kalaa saa.
– Ensin kannattaa hankkia matoja. Sitten kannattaa hankkia onki. Sitten vain nakataan onki veteen, he listasivat nauraen.
– Jos onkipaikassa on kaislikko, kannattaa mennä sen viereen. Kaislikkoon koho saattaa jäädä kiinni, mutta sen vieressä on hyvä kalapaikka, Hanna kuitenkin lisäsi.
Tuomas totesi myös, että jos meinaa kalastaa Kuonanjärvessä, kannattaa mukaan ottaa kunnon koukku. Tuomakselta itseltään on nimittäin jo kolme koukkua jäänyt ahvenen suuhun.
Sisarukset kertoivat onkivansa, uistattelevansa ja pilkkivänsä aika paljon. Iloisella mielellä maanantain kisaan isän kanssa lähtenyttä kaksikkoa ei kolmen tunnin urakka hirvittänyt.
Kello kuudelta Hanna ja Tuomas heittivät muiden osallistujien muassa koukkunsa veteen. Ei mennyt kauaa, kun kuului Tuomaksen huuto.
– Oi, miten iso!

Ei nappaa, ei

Vapaa-ajan kalastajien onkikisan ohella Maaselkä testasi altaan kala-apajat varjokisassa.
Kalastaminen ei koskaan ole napannut kärsimättömällä sielulla siunattua allekirjoittanutta, ja kokemukseni lajista ovat vähäiset.
Varustauduin silti antaumuksella naapurin Anjan kanssa tunkiosta kaivetuilla madoilla: pieniä ja isoja, keltapäisiä tummaan veteen ja niin edelleen. Mukaan otin neuvokkaan pikkuveljen ja äidin, joka irrottaisi mahdollisen kalansaaliin koukusta.
Rannalla sitten muut kävelivät päämäärätietoisesti neljän eri ongen kanssa, mystinen työkalupakki ja perhoshaavi mukanaan. Minä katsoin yhtä, vanhaa, onkeani ja mietin, pitikö punaisen vai valkoisen osan kohosta mennä pinnan alle kun nappaa.
No, ei napannut. Kala - tai järven pohja - nappasi kyllä 5 matoa meidän ongestamme. Samalla vieressä onkiva Tommi nappasi 5 sätkiväistä, ja toisella puolella puskaa istuvat miehet vetivät isoa kalaa järvestä haavit viuhuen.
Edes pikkuveljen neuvot ”ei kala syö, jos koko ajan nostat sen ongen pois vedestä” tai äidin esimerkkiheitto eivät auttaneet.
Puolen tunnin päästä lähdimme uimaan, koska etukäteen päätetty aikaraja ylittyi. Ei siis suinkaan siksi, että olisin tylsistynyt tai siksi, että hermoja olisi alkanut nappaamaan muiden täyttyvät ämpärit.