Mielipide

Torstai helmikuun 2. päivä

Yön ainoa valopilkku

Taksin kuljettaja istuu yöllä kolmatta tuntia päivystyspoliklinikalla asiakkaan vieressä ja auttaa häntä tarvittaessa. Kylmissään oleva nainen odottaa kyytiä ravintolan edessä neljän aikaan aamuyöllä ja taksi tulee häntä noutamaan. En osaa sanoa lähtisikö joku virkamies keskellä yötä ajelemaan esim. Ouluun huonolla kelillä tai kuljettamaan -30 asteen pakkasella ravintolasta ihmisiä kotiin, mutta taksimies lähtee. Kysymys ei ole pelkästään rahasta sillä mielestäni taksiala on kutsumusammatti. Ja heillä on velvollisuus tehdä tätä rankkaa työtä.
Öisin lähes koko julkinen liikenne on jätetty taksien vastuulle. Taksiverkko kattaa koko maan, myös harvaanasutut alueet, sekä toimii vuoden jokaisena päivänä ympäri vuorokauden. Taksi on siis aina tavoitettavissa, vaikkakin joskus sitä joutuu odottamaan. Odotus ei sinänsä ole paha jos puolikin tuntia joutuu odottamaan, kun lääkäripäivystyksessä olen joutunut odottamaan kolmekin tuntia lääkärille pääsyä.
Osa ei suostu muistamaan, että kyse on yritystoiminnasta, sillä taksi ei tienaa senttiäkään jos rattaat eivät liiku, toisin kuin virkamies joka saa palkkansa joka kuukausi säännöllisesti vaikkei tekisi mitään. Ei kadehdita taksimiehiä ja naisia, sillä he ovat palkkansa kovalla työllä ansainneet ja maksavat veronsa ja eläkkeensä itse. Kaikki arvostus menee minulta näille taksinkuljettajille ja jokainen voi halutessaan kokeilla yövalvomista ja säällä kuin säällä ajamista.

”Taksi vei turvallisesti perille”

Maanantai tammikuun 30. päivä

Kiitos

Suuri kiitos kyseiselle henkilölle, joka torstaina 26.1. noin klo 14 Nordean vierestä toimitit minulta tippuneen mustan repun edellä mainittuun pankkiin, josta he ystävällisesti soittivat. Kiitos heillekin!
Kun näet pyörätuolilla kelaamassa minut mustareppu takana, tule juttusille. Kiitän henkilökohtaisesti hyvästä teosta.

Juha Perttula