Nurkan takaa

Maanantai helmikuun 6. päivä

Fiksusti netissä

Tällä viikolla vietetään kansainvälistä Tietoturvaviikkoa, jonka teema on Connecting Generations. Viikon ensisijainen tarkoitus ei ole heristää varoittavaa sormea lapsille vaan herätellä aikuisten ja lasten välistä keskustelua ja molemminpuolista ymmärrystä.
Lapset osaavat käyttää nettiä, ja he voivat jopa opettaa vanhemmilleen uusia asioita netin käyttämisestä. Mutta lapsi voi olla varomaton. Vanhemmilla taas on usein varovaisuutta ja harkitsevaisuutta. Elämä on opettanut heille, että kaikkeen ei kannata sekaantua ja että jossain asioissa voi olla koira haudattuna.
Netissä on enemmän asioita kuin yhden ihmisen elämänpiiriin mahtuu. Kaikkea ei kukaan ehdi kahlata läpi. Silti netissä liikkuvan lapsen tulee olla fiksu ja valikoiva.

Millaisten asioiden suhteen lasten täytyy olla valppaana netissä? Yksi asia oli itselleni yllätys. Nimittäin koulukiusaaminen on siirtynyt nettiin.
Se, että netissä lauotaan asiattomuuksia, ei ollut yllätys. Presidentinvaalien aikana asiasta on puhuttu paljon. Mutta en osannut ajatella, että kiusaaminen on netissä järjestelmällistä, eli että se alkaa koulussa ja jatkuu koulupäivän jälkeen netissä.
Kysyin eräältä alakoulun oppilaalta pitääkö asia paikkansa ja esiintyykö sellaista Haapajärvellä. Vastaus oli yksiselitteinen: kyllä esiintyy. Useimmiten kiusaaminen on ilkeillä nimillä nimittelemistä sosiaalisessa mediassa. Toiset oppilaat voivat esimerkiksi käydä haukkumassa yhden oppilaan kuvan IRC-galleriassa tai Facebookissa ja jakaa sen muiden kanssa. Seuraavana päivänä asia voi olla koko koulun tiedossa - siis oppilaiden ei opettajien. Ja kiusaaminen jatkuu koulussa.
Haastattelemani alakoulun oppilas kertoo, että kiusaamistapauksista ei uskalleta puhua kovin helposti opettajille. Ehkä kollektiivisen ”vitsin” vastuu jakautuu niin monelle, että kukaan ei tunne olevansa vastuussa kiusaamisesta.
Alakoulun oppilaan mukaan Kiva koulu -hankkeen myötä kiusaamistapauksista on puhuttu opettajille. Sen jälkeen opettaja on ottanut kiusaajan ja kiusatun palaveriin ja asia on sovittu ja sinetöity kädenpuristuksella.

Yhteiskunta on muuttunut vauhdilla. Nettiaikakautena lapset kasvavat ympäristössä, jossa asiat, joita heidän ei pitäisi nähdä, ovat heidän nähtävillään. Tutkija Ville Kumpu toteaa Pornoutumisen jäljillä -tutkimuksessaan, että pornografia on liukunut marginaalista keskeiseen asemaan kulttuurissa.
Kumpu tutkii sitä, miten pornoutuminen näkyy mainoksissa. Hän toteaa, että 1960-luvun pornolehti ei poikkea paljoakaan nykyajan naistenlehdistä. ”Kuvat olivat vähemmän paljastavia kuin mitä saattoi jo 1970-luvun alussa nähdä Avussa ja Me-Naisissa”, Kumpu kirjoittaa.
Jos näin on naistenlehtien suhteen, netissä pornografiaa riittää ja se on vielä paljastavampaa. Miten asiasta pitäisi keskustella lasten kanssa?

Eetu Perukangas

Torstai helmikuun 2. päivä

Äänestäjät ylikunnossa

Jos suomalaiset voisivat äänestää presidenttiä kännykkäviestillä, uskon, että äänestysprosentti olisi aivan toista kuin haapajärvisten vaatimaton 65,9 prosenttia. Niin hirmuista treenausta olemme saaneet tosi-tv-ohjelmien ja operaattorien yhteismarkkinoinnilla.
On pitänyt äänestää Venlaa, Jussia, missiä ja tanssivia tähtiä. Kohta pitää äänestää Idolsia ja euroviisuja. Välillä voi unohtaa fanittamisen ja naputella muutaman euron tai kympin hyväntekeväisyyskeräykseen, jota siivitetään massiivisella konsertilla.
Epäilen, että äänestäjät alkavat kovasta treeanauksesta olla ylikunnossa. Ainakin etusormi ja peukalo ovat niin jäykkinä, että tuskin kynä pysyy näpeissä, kun pitää vanhanaikaisesti ängetä äänestyskoppiin vaalilippu hyppysissä presidenttiä valitsemaan.
Kun tämä lehti jaetaan, on ennakkoäänestys onnellisesti ohi ja varsinainen vaalipäivä odottaa. Toivottavasti kummankaan ehdokkaan kaapeista ei loppuviikosta hirmuisia luurankoja löydy tai suusta lentele sammakoita, sillä olen oman ääneni antanut ennakkoon.
Eipä silti. Niin rehellisiltä ja fiksuilta molemmat ehdokkaat vaikuttavat, että enpä viimehetken katastrofeihin usko. Niin hyvin käyttäytyviä ovat, että jotkut väittävät jopa tylsiksi.

Ennakkoäänestyspaikalla iloittiin sunnuntaina, että ovi on käynyt tiuhempaan tahtiin kuin ensimmäisellä kierroksella. Tosin alkuviikon paukkuvat pakkaset hyydyttivät enintä intoa ja prosentit jäivät piirun verran ensimmäistä kierrosta alemmaksi. Nyt täytyy toivoa, että sunnuntaina olisi inhimillinen keli, että loputkin äänioikeutetut kävisivät numerot raapustamassa.
Kahden kierroksen äänestysoperaatio tuntuu monesta kovin työläältä. Siksi toivoisi, että äänestämiseen kehitettäisiin jokin sähköinen systeemi, joka myös toimisi. Jos rahaa pystyy verkossa suhteellisen turvallisesti siirtelemään, niin miksei ääniä.
Jos tekstiviestit äänestämisessä ovat vielä utopiaa, niin ainakin netissä sen pitäisi toimia. Mielestäni pankkitunnuksilla pitäisi päästä äänestämään, jos jokaiselle lähetettäisiin vielä erikseen jokin salasana kirjautumista varten. Kovasti pitäisi silloin vaivaa nähdä, jos meinaisi kaverilta tunnukset ja samalla äänen vohkia. Monenmoisiin turhiin äänestämisiin on keinot keksitty, niin miksei sitten oikeisiin vaaleihin?

Viime hetken gallupit ovat kertoneet, että ensi sunnuntaina ei telkkarista voi seurata yhtä tiukkaa jännitysnäytelmää kuin vaalien ensimmäisellä kierroksella. Mielenkiintoinen varsinaisesta vaalipäivästä kuitenkin tulee. Ennakkoäänestyksestä päätellen myös tiukat Väyrysen kannattajat ovat kuitenkin äänestämään lähteneet, vaikka moni uhkasi jättää äänestämättä.
Toivottavasti näin jatkuu meillä myös sunnuntaina, sillä jo viime kierroksen äänestysprosentti oli nolon matala vertaapa sitten naapureihin tai koko maan tulokseen. Onko demokratia meille jo niin itsestään selvä asia, ettei sillä enää ole väliä? Ehkä kannattaa seurata maailman uutisvirtaa.

Marita Nissinen