Lukari

Maanantai heinäkuun 11. päivä

Timanttista tavaraa tienpäältä

Viime viikkojen aikana on moni saattanut hieraista silmiään nähdessään noin kymmenpäisen ryhmän kuvaustouhuissa Haapajärvellä. Kyseessä on haapajärvisen elokuvaryhmä Havoc Filmsin uusin projekti, jonka olisi tarkoitus valmistua tämän vuoden puolella. Road movieı-komedia sai alkunsa viime vuonna poikien reissulla Oulussa.
– Idea elokuvasta oli pyörinyt jo aikaisemminkin mielessä, mutta asiat lähtivät pyörimään, kun tapasimme Oulussa itsensä Jässiksi esitelleen miehen ja päätimme valita hänet yhdeksi elokuvan henkilöistä, ohjaajana toimiva Juho Vuolas kertoo.
Jässin lisäksi päähenkilöiksi valikoituivat Lare ja Ilpo, ja näin kolme nuorta miestä lähtevät yhteiselle matkalle tienpäälle.
Jokaisella henkilöllä on matkan suhteen omat tavoitteensa, ja sattumanvaraiset tapahtumat johtavat moniin kommelluksiin. Vuolaksen lisäksi elokuvan tuottajana toimiva Johannes Liuska sekä musiikista huolehtiva ja Ilpon roolia näyttelevä Antti Raivio kertovat elokuvan olevan henkilökohtaisin heidän tekemistään projekteista.
– Näen paljon Laressa itseäni ja toisaalta Ilpossa Antin piirteitä, mutta henkilöissä ja meissä on kuitenkin myös paljon eroja, Liuska pohtii.
Helmikuussa työstämään ryhdyttyä käsikirjoitusta hiottiin pitkään, ja vain harvat heitetyistä ideoista päätyivät paperille.
– Asumme kaikki eri paikkakunnilla, joten pohdimme elokuvan tapahtumia ja repliikkejä lähinnä Skypen ja Facebookin välityksellä. Ideoita kirjoiteltiin ylös, ja toisten mielipiteiden kuulemisen jälkeen käsikirjoitusta muuteltiin.
Elokuvan käsikirjoittamisen jälkeen vuorossa oli käytännöntoteutuksen ja budjetin suuruuden miettiminen. Myös kuvauspaikat, aikataulut näyttelijöiden kanssa ja luvat piti selvittää. Tuottajan tehtäviä hoitava Liuska kiitteleekin lupia myöntäneitä sekä toimintaa rahoittaneita tukijoita.
– On ollut hienoa huomata, miten innokkaasti osa on elokuvanteossamme mukana ja tukee paikallista toimintaa. Muun tuen lisäksi olemme saaneet rahoitusta Nuoriso Leaderilta sekä kulttuuritukea Haapajärven kaupungilta, mikä on auttanut hankkimaan lisää kuvauskalustoa.

Suunnitelmista ja kuvauspaikkojen selvittämisestä huolimatta myös viime hetken muutoksia on kuitenkin jouduttu tekemään. Osaa kohtauksista on voitu muuttaa käytännön vuoksi, rekvisiittaa on vaihdettu toiseen ja näyttelijät ovat improvisoineet repliikkejään. Perusidea on kuitenkin aina säilynyt.
– Havoc Filmsin toiminta on aina vähän hallittua kaaosta, Raivio naurahtaa, mutta lisää kuvattujen kohtausten olevan kuitenkin timanttista tavaraa.
Elokuvan tekeminen ei ole nopeaa puuhaa, eikä myöskään valmiita kohtauksia kuvata hetkessä. Miehet kertovatkin, että kolmen tunnin kuvaukset tuottavat yleensä noin kolmen minuutin verran materiaalia. Työnjako elokuvanteossa on kuitenkin selvä.
– Aikaisemmin sama henkilö on voinut sekä näytellä että kuvata osan kohtauksista, mutta nyt jokainen on keskittynyt omiin tehtäviinsä: näyttelijät näyttelevät, Johannes toimii tuottajana sekä välillä äänimiehenä, ja minä ohjaan sekä kuvaan, Vuolas kertoo ja jatkaa uudessa elokuvassa olevan muutenkin ammattimaisempi ote edellisiin projekteihin verrattuna.
– Opiskelin viime vuoden Kemi-Tornion ammattikorkeakoulussa ja osallistuin siellä kuvauskurssin lisäksi myös äänitys-, leikkaus- ja valaisukursseille. Opin kursseilla paljon uutta, ja nyt minulla on intoa päästä kokeilemaan oppimaani elokuvanteossa. Myös rahoitustukien mahdollistama aiempaa isompi budjetti on tuonut uusia mahdollisuuksia.

Vaikka työmäärää on valtavasti, ja vain murto-osa tehdyn työn määrästä näkyy valkokankaalla, miehet kertovat elokuvanteon olevan palkitsevaa.
– Onnistuneesti kuvatut otot on palkitsevaa nähdä jo itse kuvaustilanteessa, ja yleisön saaminen sekä palautteen vastaanottaminen on hienoa.
Raivio korostaa myös elokuvanteon mieluisuutta. – Meillä on mahtava yhteys leffaporukan kesken, ja huumori on keskeisesti mukana kuvaustilanteissa.
Hauskanpitoa onkin mahdollista päästä seuraamaan elokuvaporukan oman Facebook-ryhmän kautta, jonka ryhmä on luonut antaakseen yleisölle mahdollisuuden nähdä myös sen, mitä kameran takana tapahtuu. Ryhmän avulla Havoc Films voi tiedottaa elokuviensa edistymisestä sekä ensi-illoistaan.
Tämän lisäksi miehillä on toiveissa esittää loppuvuodesta valmistuvaa elokuvaansa Haapajärven elokuvateatterissa ja eri -festivaaleilla sekä ladata se myöhemmin internetiin. Myös lupauksia seuraavan elokuvan suhteen on jo esitetty.
– Olemme jo miettineet ideoita seuraavaa projektia varten, jota olisi tarkoitus alkaa työstää jouluna Johanneksen palatessa vaihto-oppilaskaudeltaan Chilestä, Vuolas toteaa.

Heidi Liljeblad

Lukari

Maanantai kesäkuun 6. päivä

Resan till Åland

Haapajärven lukion ruotsin kielen puhekurssin oppilaina saimme uskomattoman kokemuksen kurssin matkalta Ahvenanmaalle, jossa tutustuimme nähtävyyksiin ja paikalliseen kulttuuriin.
Ennen retkeä kurssin lukiolaiset pääsivät kuitenkin vapauttamaan pienet sisäiset leipurinsa valloilleen, sillä retkeen tarvittavia varoja kerättiin yhteistuumin myyjäisiä pitäen.
Jauhoiset sormet putsattuaan lukiolaiset pääsivät matkaan muutaman opettajan kera, kun odotettu lähtö tapahtui 10.5. tiistain puolella keskiyöllä. Yö matkattiin linja-autolla vaihtelevasti nukkuen sekä valvoen Turkuun asti.
Satamassa nousimme hieman tokkuraisina linja-autosta ja pääsimme terminaaliin odottamaan laivan saapumista. Väsähtänyt tunnelma kuitenkin nousi hiljalleen kellon lähestyessä yhdeksää, jolloin laiva lähti kohti Ahvenanmaata. Noin viiden ja puolen tunnin pituinen matka sujui mukavasti tax free -ostoksia tehden, laivan maukkaista ruoista nauttien ja kauniita merimaisemia ihaillen.
Perillä Ahvenanmaalla olimme keskiviikkona iltapäivällä kahden maissa. Ilma oli mitä parhain, aurinko paistoi ja ympäristö oli täydessä kukassaan – voisi jopa sanoa, että lukiolaiset pääsivät nauttimaan ensimmäisistä kesän hetkistään Ahvenanmaalla!
Pääsimme majoittumaan noin kilometrin päähän Maarianhaminan keskustasta sijaitsevaan Övernäsgårdeniin. Sijainti oli hieno, meren rannalla sekä tietenkin rantasaunalla varustettuna. Majoittautuminen tapahtui noin neljän hengen huoneisiin. Iltapäivä sekä ilta kuluivat vapaan ohjelman merkeissä ympäristöön tutustuen, päivällistä nauttien sekä osalla jalkapalloa pelaten, osalla saunoen että uiden.
Torstaina aamupalan jälkeen oli tiedossa kolmen tunnin kiertoajelu. Pääsimme tutustumaan Kastelholman linnaan ja saimme kattavan opastuksen ruotsiksi. Yllätykseksemme saimmekin huomata kuinka paljon oppaan puheesta ymmärsikään! Linna oli korjausten ansioista melko hyvin säilynyt ja upea vierailukohde.
Kastelholmassa vierailun jälkeen suuntasimme kohti Pommernin laivamuseota, jossa saimme uutta tietoa aina merimiehen arjesta suunnattomiin laivarottiin.
Maukkaimpana kohteena varmasti yksimielisesti oli Taffelin sipsitehdas. Saivathan lukiolaiset maistaa suoraan linjalta kuumia sipsejä! Roimalla sipsiannoksella olisi jaksanut vaikka loppumatkan, sillä mukaamme tehtaalta saimme paitsi selkeän ruotsin- sekä osin suomenkielisen opastuksen sipsinvalmistuksen saloihin, myös jokaiselle pussilliset sipsiä sekä suuren ilon aiheen: Taffel-lippalakit.
Kiertoajelun jälkeen söimme päivällisen ja luvassa oli vapaata ohjelmaa. Lähes kaikki lähtivät tutustumaan kauniiseen keskustaan sekä tietenkin ostoksille.
Monet kävivät myös Ahvenanmaan idyllisissä kahviloissa tutustumassa paikalliseen pannukakkuun, jonka erikoisuutena ovat sen taikinassa olevat suurimot ja runsas ripaus kardemummaa.
Myöhemmin majoituspaikan yhteisessä oleskelutilassa oli mahdollisuus seurata jääkiekkoa paikassa muiden majoittujien kanssa.
Illalla osa oppilaista sai nauttia vuokrasaunan iloista, ja muutamat uskaltautuivat jopa uimaan viileässä merivedessä ja saivat varoituksista huolimatta tipahdella mutakuoppiin. Hauskaa siis todellakin oli ja yhteishenki pääsi tiivistymään erittäin mukavissa olosuhteissa.

Sipsin voimalla Haapajärvelle

Perjantaiaamuna heräsimme haikeissa tunnelmissa. Kotiinpaluu häämötti ja pakkasimme matkatavaramme ennen aamiaista.
Aamupalalla saimme kuulla ylläpitäjiltä kiitokset positiivisuudestamme sekä fiksusta käyttäytymisestämme. Se lämmitti, mutta teki mielistä entistä haikeammat.
Edessä oli vielä kuitenkin vierailu Ahvenanmaan suurimpaan lukioon Katedral skolaniin. Saimme tutustua satavuotisen historian omaavaan koulurakennukseen, mutta vierailimme myös oppitunneilla, mistä eniten mielenkiintoa herätti keskipitkän Suomen kielen oppitunti, jossa ahvenanmaalaiset opiskelijat esittivät meille sketsejä suomeksi. Vastapainoksi oma kielitaitomme joutui testin alle heidän kysellessään meiltä kysymyksiä ruotsiksi. Lounastimme myös koululla, ja mitä herkullisimman aterian jälkeen suuntasimme bussilla takaisin satamaan.
Kotimatkalle lähdimme puoli kolmen aikoihin kohti Turkua. Paluumatkalla olimme väsyneempiä ja lähinnä lepäilimme laivassa tuliaisia ostellen. Kotimatkan kohokohta bussissa oli ehdottomasti kuunnella upea Suomi-Venäjä MM-jääkiekko-ottelu, jonka johdosta tunnelma oli katossa.
Haapajärven lukiolle saavuimme lauantaina aamuyöstä noin puoli neljän aikaan, ja pikaisten hyvästelyiden ja ”nähdään maanantaina” -huutojen jälkeen lukion piha oli jälleen normalisoitunut tyhjäksi lauantain aamuöiseksi pihaksi.
Ken erkanikaan juhlimaan vielä Suomen voittoa Venäjästä ja jännittämään sunnuntaista Ruotsi-Suomi kultataistelua, kuka taasen käpertyi omaan lämpimään ja mahdottoman mukavaan sänkyyn unille, mutta mitä tahansa kukin teki, sai jokainen olla reissusta hyvillä mielin!

Tuuli-Maaria Ruuska, Laura Niinikoski, Johanna Korhonen

Lukari

Torstai toukokuun 5. päivä

Kielitaitoa ja ympäristötietoutta

Yhdeksäsluokkalainen Maria Liljeblad tulee viettämään kesälomansa aivan uudenlaisissa merkeissä. Tämän mahdollistaa YFU:n kuuden viikon täysstipendi USA:han, jonka Maria sai monivaiheisen prosessin jälkeen. Vaihto-ohjelman englannin kielinen nimi on Young Ambassadors’ Summer Exchange Program.
– Luin Miss Mixiä ja huomasin ihan sattumalta pienen jutun, jossa kerrottiin mahdollisuudesta hakea YFU:n täysstipendiä, Maria muistelee. Kysyin vanhemmilta luvan ja päätin hakea.
YFU:n kuuden viikon kesävaihto-ohjelman teemana on ympäristö. Sen tarkoituksena on lisätä suomalaisten nuorten ympäristötietoutta sekä kiinnostusta ympäristöä koskeviin asioihin. Maria kirjoitti aiheesta noin neljänsadan sanan mittaisen aineen, jonka hän lähetti hakemuksen lisäksi. Apua hän sai englannin opettajalta Hanna Keskirauskalta sekä biologian- että maantiedon opettajalta Liisa Leppäseltä.
Aineiden pohjalta valittiin nuoria, jotka kutsuttiin haastatteluun Ouluun. Maria oli joukon nuorin.
– Haastattelu tehtiin suomeksi sekä englanniksi ja olin ihan varma etten pääse, Maria tuumii.
Tammikuun lopulla postissa tuli kuitenkin paksu kirje YFU:lta.
– Ajattelin, että sieltä lähetetään jotain mainoksia, mutta kirjeessä lukikin ”Onneksi olkoon sinut on valittu”, oli se kyllä aika shokki, Maria nauraa.
Yhteensä valittiin viisitoista nuorta, neljä poikaa ja yksitoista tyttöä. Ryhmä tapasi kokonaissuudessaan ensi kertaa huhtikuun alussa pidetyssä tapahtumassa Helsingissä, Yhdysvaltain suurlähetystössä.

Kulttuuri ja tavat kiinnostavat

Lähtö tapahtuu kuudes päivä kesäkuuta, melkein heti koulujen päätyttyä. Lähtö jännittää, sillä maanosa on Marialle outo ja tämä on ensimmäinen kerta, kun hän matkustaa yksin.
Nuoret viettävät ensimmäiset kaksi päivää Washington D.C.:ssä. Sen jälkeen he jatkavat matkaa Coloradoon, jossa he sijoittuvat eri isäntäperheisiin.
Ohjelma koostuu erilaisista ympäristöön liittyvistä vierailulukohteista. Niihin tutustutaan ryhmässä. Esimerkkeinä Maria mainitsee eläinpuiston sekä laboratorion. Kielitaidon lisäksi pääsee kartttumaan myös ympäristötietous.
Eniten Maria odottaa pääsevänsä tutustumaan uusiin ihmisiin, amerikkalaiseen kulttuuriin ja tapoihin.
– Amerikkalaiset ihmiset ovat tosi kohteliaita toisilleen ja pitää oikein miettiä miten asiat ilmaisee.
Maria toivoo kotiutuvansa hyvin isäntäperheeseensä ja aikoo tarpeen tullen tarttua vaikka kotitöihin.
– En halua olla siellä vain hoidettavana vaan päästä arkeen mukaan! Hän kommentoi.
Koukussa kieliin
Maria on aina tykännyt kielistä. Viidennellä luokalla hän aloitti saksan ja lukiossa hän on suunnitellut aloittavansa venäjän opiskelun.
– Kielet ovat matemaattisiin aineisiin verrattuna tosi helppoja, varsinkin puhuminen. Kun joku alkaa puhumaan, kyllä jutusta saa kiinni, Maria hymyilee.
Marian mielestä puhuttaessa ei kannata liikaa kielioppeihin takertua. Muita nuoria hän haluaakin kannustaa:
– Jos tulee tällaisia tilaisuuksia, että huomaatte vaikka jonkun artikkelin, niin kannattaa hakea. Se ei haittaa vaikka ei pääse, mutta minulla onnisti ja tästä tulee varmasti hieno kokemus!

Lukari

Torstai huhtikuun 28. päivä

Uutuusjäätelöiden hurmaa

Maaselän toimistossa kävi eräänä huhtikuisena iltapäivänä melkoinen vilske, kun Maaselän nuorisotoimitus tapasi uutuusjäätelöiden merkeissä.
Kaikilla tuntui olevan jo kevättä rinnassa, ja hitusen ajatukset tulevassa kesässä, pääseväthän he maistelemaan kesän 2011 uutuusjäätelöitä! Ja täytyy näin makuraatilaisena itsekin myöntää, että kyllähän tätä testiä oli jo tovi odotettukin.
Kaikki raatilaiset eivät edes kerenneet tulla paikalle, kun innokkaimmat avasivat jo käärepapereita, ja aloittivat maistelemisen.
– Voi vitsi tää on hyvää! kuului jo ensimmäinen kommentti jäätelöstä, ennen kuin kirjuri ehti istua paikalleen ja ottaa muistiinpanovälineet esiin.

Ensimmäisenä raati maisteli Valion Puffet Cola -jäätelöä, jossa on kolanmakuista kermajäätelöä kahden keksin välissä.
Ensivaikutelma jäätelöstä oli raikkaan kolaisa, osan mielestä varsin yllättävä. Jäätelön ulkonäköä kehuttiin mukavaksi ja tutuksi.
Puffet Cola- jäätelöön tutustuneiden mielestä keksiosa oli varsin hyvää, mutta kolan maku ei ollut sopiva keksin kanssa. Vaikka jäätelön koostumusta kehuttiin hyväksi, ja pakkausta helposti avattavaksi, osan mielestä jäätelön maku oli hieman äklö ja teollinen. Plussaa toi myös sopiva hinta-laatu-suhde.
Vaikka Puffet Cola hurmasi useimpien makunystyrät, ei jäätelöstä povattu tulevan kovin suosittua.
– Tämähän on kuin mehujäätä kermajäätelön muodossa! Tuuli tiivisti raatilaisten mietteet Puffet Colasta.

Toisena testattavana oli Ingmanin Totally Berry -jäätelö, jossa on marjanmakuista kermajäätelöä maitosuklaakuorrutteella.
Jäätelön käärepaperi keräsi paljon positiivisia kommentteja, ja ulkoasua kehuttiin esimerkiksi terveellisen näköiseksi.
Jäätelön hilloisa koostumus herätti ihmetystä ja närää raatilaisissa, mutta itse jäätelön mausta pidettiin. Makua kehuttiin muun muassa marjaisaksi, raikkaaksi ja virkistäväksi. Jäätelössä olevat rakeet, jäiset marjan murut, puolestaan jakoivat mielipiteet kahtia.
– Tämä on kerrassaan jäätävää! Lotta hihkaisi kesken maistelun. – Joo, ja äklömakeaa! Laura jatkoi Lotan ajatusta.
Suurin pettymys Totally Berryn osalta olikin juuri sen äklömakeus; jäätelössä on ihan liikaa sokeria. Myös kuorrute sai kritiikkiä raatilaisilta: maitosuklaakuorrute ei maistunut suklaalta.
Edellisen jäätelön tapaan Totally Berry muistuttaa maultaan mehujäätä. Moni raatilainen oli sitä mieltä, että herkullisen vaaleanpunainen jäätelö näyttää paremmalta miltä maistuu.
– Tätä olisi ihana syödä helteisenä kesäpäivänä hiekkarannalla, saisi ainakin nopeaa viilennystä, Heidi kuvaili jäätelöstä tullutta mielikuvaa hymyssä suin.

Kolmantena testijäätelönä oli Valion Maxibon Cookie, jossa on vaniljanmakuista jäätelöä, suklaalastuja, maitokaakaokuorrutetta ja suklaapisarakeksiä.
Käärepaperin ulkonäkö ei herättänyt raatilaisissa suuria odotuksia, mutta itse jäätelö näytti herkulliselta.
Jäätelöä kehuttiin käytännölliseksi, se on helppo syödä sen keksiosan ansiosta. Ennen maistamista raatilaiset arvailivat kumpi maistuu paremmalle, keksi- vai suklaaosa. Maistelun tuloksena sekä keksi- että suklaaosaa pidettiin mauttomina ja jäätelö olikin monille pettymys.
– Keksi pilaa kaiken! Se maistuu ihan kuivahtaneelta sämpylältä! Johanna parahti ja moni muu oli samaa mieltä. Maxibon Cookieta kuvailtiin myös halvan- ja pahanmakuiseksi, suolaiseksi, oudoksi ja yllätykselliseksi. Jäätelössä ei myöskään todettu olevan mitään uutta.
Jäätelö sopii raatilaisten mielestä parhaiten suklaan- ja pähkinänystäville, ja he ennustivat ettei Maxibon Cookiesta tule ensi kesän hittijäätelöä.
– Ei ole jätskiä muoviin katsomista, tuumasi Lotta, jonka mielestä Maxibon Cookie oli yksi jäätelötestin parhaimmista.
Jäätelötestin neljäs kokelas oli Valion Fazer Salmiakki, jossa on vaniljakermajäätelöä, salmiakkikastiketta ja salmiakkikuorrutetta.
Jo jäätelön käärepaperi herätti raatilaisissa ihastusta, ja itse jäätelön muotoa kehuttiin vuolaasti. Salmiakinmuotoinen salmiakkijäätelö myös maistuu aidolle salmiakille.
Jäätelö sai monet hiljentymään hetkeksi ihan vain nauttiakseen mausta, mutta hiljaisuus raukesi kun raatilaiset alkoivat kehua sitä kilpaa.
– Maku viipyilee suussa pitkään, tosi hyvää! Juulia analysoi makukokemustaan.
Fazer Salmiakin parhaimmaksi osaksi kehuttiin sen kuorta, joka maistuu ihan salmiakkikarkille. Itse jäätelön makua kehuttiin raikkaaksi, hurmaavaksi ja kaikista aidoimmaksi tähän mennessä. Moni raatilaisista valitsikin Fazer Salmiakin jäätelötestin suosikikseen, mutta yhtä raatilaisista se ei onnistunut hurmaamaan.
– Hirveetä, kommentoi Mari, jota ei edelleenkään onnistuttu käännyttämään salmiakinystäväksi.
Jäätelöä kritisoitiin sen samankaltaisuudesta Ingmanin Totally Blackin kanssa, joka on tunnettu voimakkaasta salmiakinmaustaan. Tästä huolimatta Fazer Salmiakista povattiin ensi kesän hittijäätelöä.
– Saisiko tätä vielä lisää? kuului muutaman raatilaisen suusta, kun jäätelölautanen tyhjeni ennätysvauhtia.

Viides ja viimeinen testattava oli Valion Popcorn-Kinuski Pingviini, jossa on popcorninmakuista kermajäätelöä, kinuskikastiketta, toffeepaloja, vohvelia ja suklaanmakuista kuorrutetta.
Jäätelön värikäs käärepaperi oli monen raatilaisen mielestä houkutteleva ja jäätelön maun odotettiin olevan hyvä. Popcorn-Kinuski Pingviiniä maisteltaessa moni raatilaisista huomasi saman asian: jäätelö ei maistu ollenkaan popcornille.
– Tämä maistuu ihan piparille, Laura kuvaili jäätelön makua.
Popcorn-Kinuski Pingviinin paras ominaisuus on sen runsas kinuskikastike, joka sai monen raatilaisen ottamaan lisää jäätelöä. Kun kinuskikaivo viimein ehtyi, maisteltiin itse kermajäätelöä. Jäätelön makua kuvailtiin yllättävän hyväksi, sameaksi, suolaiseksi ja toffeiseksi. Jäätelönautinnon kruunasi lopussa oleva suklaapilari.
Popcorn-Kinuski Pingviini jätti useimmat kuitenkin kylmäksi kekseliäästä makuideasta huolimatta.
– Jäätelö itsessään ei maistu millekään, Juulia totesi pettyneenä.

Jäätelötestin voittajaksi selvisi siis Valion Fazer Salmiakki, joka onnistui sulattamaan makuraatilaisten makuhermot. Jäätelö on maultaan ajattomin, eli sitä voi nauttia vuodenajasta riippumatta ja siihen helposti kyllästymättä. Voittajajäätelöstä povattiin tulevan uusi klassikkojäätelö, joka löytää tiensä suomalaisten pakastimiin vuodesta toiseen.
Ingmanin Totally Berry -jäätelö sen sijaan on testijäätelöistä kaikkein raikkain, sopivin kesäjäätelöksi. Sitä kehuttiin myös voitavan syödä eniten saamatta huonoa oloa.
Valion Popcorn-Kinuski Pingviini puolestaan oli raatilaisille pahin pettymys. Jäätelön innovatiivisuus jäi lähinnä idean tasolle; jäätelö ei maistunut lupauksistaan huolimatta popcornille.
Jäätelöiden loputtua raatilaiset pohtivat minkä makuisia jäätelöitä tulevaisuudessa voisi olla. Makuideoina oli esimerkiksi sipsin-, purkan-, hattaran-, sinihomejuuston-, juustonaksun-, suolakeksin- tai viinirypäleenmakuinen jäätelö.
Raatilaiset ihmettelivätkin miksi jäätelönvalmistajat valmistavat vain niin samankaltaisia jäätelöitä uusien makuelämyksien sijaan.
Kun paikat oli saatu puhdistettua jäätelöstä, raatilaiset hipsivät toimistolta hymyssä suin, vatsat täynnä jäätelöä.
– Voi kun olisi jo kesä, kuului vielä viimeinen huokaus ennen kuin ulko-ovi sulkeutui.

Annika Kujanpää

Lukari

Maanantai huhtikuun 18. päivä

PP antaa syyn kieltäytyä päihteistä

Kesken maanantaisen koulupäivän Haapajärven yläasteen aulassa on vipinää. Päihteettömän Porukan, tutummin PP:n, seitsemäsluokkalaiset jäsenet kilpailevat PP:n ensimmäisessä kuukausikilpailussa. Kilpailun tarkoitus on selvittää, mikä luokista saa nopeimmin koottua kirjekuoresta paljastuneen palapelin.
Aluksi helpolta vaikuttanut homma ei olekaan niin yksinkertainen — kilpailijoiden on vaikea hahmottaa, mikä kuva palasista olisi tarkoitus syntyä. Arvailuja kuvan aiheesta huudetaan ilmaan:
– Tää on Idols-logo!
Läheltä liippaa, sillä lopulta PP-logoa esittävän kuvan saa koottua ensimmäisenä seinälle 7B.
Noin puolet Haapajärven yläasteen seitsemäsluokkalaisista kuuluu Päihteettömään Porukkaan, mikä tarkoittaa, että he ovat sitoutuneet noudattamaan päihteetöntä elämäntapaa ainakin yläasteen ajan, kesälomat mukaan lukien. Tämän päätöksen ovat tehneet myös Kaisa Paavola ja Jaakko Niemi, joiden 7D-luokka sijoittui palapelikilpailussa menestyksekkäästi toiseksi.
– Liityin mukaan Päihteettömään Porukkaan, koska toiminta kuulosti minusta mukavalta. Myös kaverini ovat PP:ssä mukana, Kaisa kertoo.
Myös Jaakko on samoilla linjoilla:
– Liityin ihan vaan huvikseen!

Palkintona matkoja ja tapahtumia

Hauskan toiminnan taustalla on vakavaa asiaa. Päihteetön Porukka -toiminta on osa nuorisotyön ehkäisevää päihdetyötä, ja sen tarkoitus on saada siirrettyä nuorten päihteiden kokeilu- ja käyttöikää korkeammaksi tai saada ne jäämään kokonaan pois. Kokeiluiän siirtyessä korkeammaksi riski päihteiden ongelmakäytölle pienenee. Päihteettömyyteen nuoria opastetaan kodin, koulun ja nuorisotoimen yhteistyöllä.
– Kun nuoret liittyvät Päihteettömään Porukkaan, he täyttävät sitoutumislomakkeen, johon tulee oman allekirjoituksen lisäksi myös vanhempien sekä minun allekirjoitukset, kertoo Haapajärven Päihteettömän Porukan ohjaaja Jonna Pylkkönen.
Allekirjoittaessaan lomakkeen vanhempien toivotaan ottavan päihdeasiat nuoren kanssa puheeksi.
Päihteettömän Porukan tarkoituksena ei ole päihteistä saarnaaminen tai valistaminen. Sen sijaan päihteettömyys esitetään ryhmän toiminnassa positiivisena ja kannustettavana asiana. Palkinnoksi päihteettömyydestä PP:läisille järjestetään erilaisia tapahtumia ja tekemistä. Tavallisten PP-iltojen lisäksi nuorille järjestetään esimerkiksi kuukausikilpailuja, joissa heillä on mahdollisuus voittaa palkintoja. Keväällä päihteettömyydessä onnistuneille on luvassa ilmainen retki Powerparkiin.
Jaakko Niemi ei ole vielä ehtinyt kuukausikilpailua lukuun ottamatta osallistua Päihteettömän Porukan tapahtumiin, mutta Kaisa Paavolalla on niistä jo enemmän kokemusta.
–Tykkäsin erityisesti PP:n elokuvaillasta, jossa katsottiin elokuva Sisko tahtoisin jäädä.

Lähteenä on käytetty myös ylivieskalaisen Elisa Männistön opinnäytetyötä: PÄIHTEETÖN PORUKKA – PP. Ehkäisevän päihdetyön toimintamallin kehittäminen koulun ja nuorisotoimen yhteistyömalliksi. Esimerkkitapauksena Ylivieskan kaupunki.

Mari Aho

Lukari

Torstai maaliskuun 31. päivä

Politiikkaa ja käsitöitä

18-vuotias Haapajärven lukion abiturientti Liisa Vuolas puhkuu energiaa saapuessaan haastatteluun. Käsitöiden ja urheilun ohella Liisa on kiinnostunut politiikasta, minkä johdosta hän on päässyt osallistumaan erilaisiin nuorille suunnattuihin tapahtumiin ympäri Suomea.
Liisan kiinnostus politiikkaan heräsi yläasteella yhteiskuntaopin alkaessa uutena oppiaineena.
– Katson kotona myös isäni kanssa erilaisia politiikkaan liittyviä ohjelmia, esimerkiksi nyt vaalien alla olemme katsoneet erilaisia vaalipaneeleja.
Hän kertookin kartuttavansa tietoa kaikkialta, niin lehdistä, internetistä kuin televisiostakin. Ehdokasta tulevissa vaaleissa hän ei vielä ole valinnut.
Heinäkuun lopulla 2010 Liisa osallistui Valkeakoskella järjestetylle kansalaistaidon kurssille, jossa hän tutustui samanhenkisiin nuoriin ympäri Suomea. Kurssilla keskityttiin nuorten poliittisiin vaikutusmahdollisuuksiin, ja paikalla olivat myös puhumassa esimerkiksi Raimo Sailas sekä Esko Aho.
Myöhemmin syksyllä Liisa sai tiedon Facebookissa Helsingissä järjestettävästä Kansallisesta Nuorisokonventista. Hän pääsi mukaan tapahtumaan hakemuksen lähetettyään, ja lokakuussa 2010 Liisa matkusti Helsinkiin. Siellä ympäri Suomea valitut nuoret suunnittelivat niin sanotun ”Nuorisojulistuksen”, joka sisältää teesejä nuorten oikeuksista. Nuorisojulistukseen voi tutustua esimerkiksi www.valtikka.fi.
– Voisin osallistua nuorisokonventtiin uudelleenkin, Liisa sanoo hymyillen.
Helmikuussa Liisa osallistui valtakunnalliseen Talousguru-kilpailuun, jossa hän menestyi parhaana jatkoon Haapajärven lukion osallistujista. Talousguru-kilpailussa korostuu erityisesti taloustiedon hyvä hallinta. Liisa sanookin historian ja yhteiskuntaopin opettajien olleen innostuneita, kun kertoo osallistuneensa ja käyneensä myös asiaan liittyvissä tapahtumissa.

Nuoria täytyy rohkaista

– Ei ne asiat jupisemalla etene, Liisa vastaa reilusti kysyttäessä kuinka nuoria saataisiin enemmän mukaan politiikkaan.
Hän sanookin, että nuoria täytyisi rohkaista ja päättäjien kuunnella enemmän, sillä mahdollisuudet poliittiseen osallistumiseen ovat täysin oman aktiivisuuden piirissä.
– Kyllä nuorenkin täytyy silti osata esittää asiansa, omata hyvät viestintätaidot.
Liisaa pyydettiin myös kirkollisvaaleihin ehdokkaaksi, ja hän myöntääkin olevansa kiinnostunut myöhemmin, kun asia olisi hänelle itselleen enemmän ajankohtainen. Tällä kertaa hän kuitenkin kieltäytyi, sillä ylioppilaskirjoitukset painoivat päälle.

Politiikkaa käsitöiden ohella

Lukion jälkeen Liisa haluaisi opiskelemaan Helsingin tai Itä-Suomen yliopistoon käsityönopettajaksi, joka on ollut hänen haaveammattinsa lapsesta asti. Hän suorittikin käsityön lukiodiplomin. Sitä varten hänen täytyi käydä kaksi vapaavalintaista käsityökurssia, joista Liisa valitsi pitsinnypläyskurssit. Itse diplomi koostuu laajasta portfoliosta ja työstä, jota varten hän teki kierrätysmateriaaleista kaksi ryijyä.
Käsityödiplomi vaikuttaakin positiivisesti hänen mahdollisuuksiinsa päästä haluamaansa kouluun.
– Voisin liittää opiskeluihini myös esimerkiksi kauppatieteitä, mutta olen aina haaveillut käsitöihin liittyvästä ammatista. Opettaja tai yrittäjä olisi mieluisin valinta, Liisa kertoo, sillä niissä hän voisi yhdistää rakkaan harrastuksensa ja kiinnostuksen kaupan alaa kohtaan. Yrittäjyys tuntuisi luontevalta myös siksi, koska Liisan isä toimii yrittäjänä.
Liisa ei kuitenkaan sulje poliittista uraa pois vaihtoehdoista. Ennen jatkokoulutuksia on kuitenkin kesäloma, jonka Liisa kertoo viettävänsä hyvin pitkälti speedwayradan varrella ulkomaita myöten, sillä hänen kaksi pikkuveljeään ovat innokkaita harrastajia.

Tuuli-Maaria Ruuska, Johanna Korhonen

Lukari

Torstai maaliskuun 17. päivä

Kaksin aina kaunihimpi

– Olettepa te samannäköisiä!, on ensimmäinen lausahdus joka suustani pääsee, kun tapaan identtiset kaksoset, Alina ja Veera Korhosen, ensimmäistä kertaa.
Samoin tein mieleeni juolahtaa, että he ovat varmasti kuulleet kyseistä virkettä kyllästymiseen asti. Pääsin selvittämään tätä, ja myöskin montaa muuta asiaa ja mysteeriä identtisten kaksosten arkielämästä.
Alina ja Veera ovat haapajärvisiä 15-vuotiaita tyttöjä, jotka näyttävät uskomattoman paljon toisiltaan. Yläasteen yhdeksättä luokkaa käyvät tytöt kertovatkin, että varsinkin koulussa heidät sekoitetaan usein toisiinsa. Opettajien puolustukseksi täytyy silti sanoa, että ei ihme!
Vaikka tytöt eroavatkin ulkonäöstään siinä, että Alinalla on huulikoru, tuottaa heidän erottamisensa yhtä kaikki suurta päänvaivaa. Tyttöjä tämä jatkuva kumpi olikaan kumpi -kyseleminen ei onneksi enää pahemmin häiritse, vaan he toteavatkin olevansa hyvin tottuneita siihen. Asiaa auttaa myös se, että heidän ystävänsä ja sukulaisensa ovat jo oppineet erottamaan heidät toisistaan.

Monta yhteistä asiaa

Ystävien tullessa puheeksi Alina ja Veera kertovat pyörivänsä samoissa piireissä, sillä suuri osa heidän ystävistään on omalta luokalta. Tytöt toteavat myös, että eivät oikeastaan omaa omia ystäviä, vaan kaikki ystävät ovat yhteisiä – he kertovatkin tulevansa kuin samassa paketissa!
Ystävien lisäksi myös moni muu asia on kaksosille yhteinen: musiikkimaku, tyyli ja myös lempiruoka, makaronilaatikko. Lempibändejä tai -artisteja kysyttäessä vastaus on varma:
– Tokio Hotel, Alina vastaa.
– Niin ja Adam Lambert, Veera täydentää.
Tytöt muistelevatkin onnellisina käyneensä vuosi sitten Tokio Hotelin keikalla Helsingissä. Adam Lambertia he eivät ole vielä livenä nähneet, mutta toivoisivat kyllä joskus pääsevänsä myös hänen keikalleen.
Samankaltaisen tyylin he kertovat tulevan automaattisesti.
– Ei me sitä oikeastaan ajatella.
–  Hiustenkin samanlaisuus tulee vaan jotenkin automaattisesti, Veera toteaa.
Ehkäpä tämäkin on osa sitä kuuluisaa identtisten kaksosten mystistä yhteyttä?
– No joskus kyllä käy siten, että molemmat ajattelevat yhtä aikaa samaa asiaa, tytöt kertovat katsoen toisiinsa naurahtaen.
Entäpä kuinka on tyttöjen jekuttelun laita? Ovatko he naruttaneet ketään samannäköisyytensä ansiosta?
–  Ei kyllä ole tullut sitä koskaan tehtyä, tytöt naureskelevat.

Toinen tukena ja turvana

Veeralle ei 15 minuuttia vanhempana tule isosiskon tuntemuksia, vaan tytöt kertovatkin, että enemmän heitä jännittäisi joissain tilanteissa, jos toista ei olisi.
– Joskus saattaisi jännittää enemmän jos joutuisi olemaan yksin. Toisaalta joskus kyllä vähän ärsyttää huomion jakaantuminenkin, kun liikumme niin paljon yhdessä, tytöt mietiskelevät.
Tyttöjen tiivis yhteys säilyy myös kotona. He kertovatkin asuvansa samassa huoneessa, eivätkä juurikaan salaa toisiltaan asioita.
– Kyllä me silti ehkä haluttaisiin omat huoneet, vaikka ei se kyllä haittaakaan että huone on yhteinen. Ei toinen silti ylitsepääsemättömästi häiritse.
–  Eikä meillä mitään hirveitä salaisuuksia ole, puhutaan kyllä melkein kaikista asioista toisillemme.
Näin säilyy siis harmonia tyttöjen kesken. Kuinkahan moni muu pystyisi asumaan toisen sisaruksensa kanssa samassa huoneessa vielä 15-vuotiaana ilman jatkuvia riitoja? Jospa myös tämä on yksi identtisten kaksosten ihmeellisistä ominaisuuksista...
Ajatus erilleen muuttamisesta tuntuukin tytöistä oudolta, eivätkä heidän tiensä ole eroamassa yläasteen jälkeenkään, sillä he molemmat hakevat Haapajärven lukioon. Tytöt myöntävät, että olisi kummallista jos toinen menisikin eri kouluun, joten molemmille oli luonnollista hakea yhteisesti samaan paikkaan.

Johanna Korhonen

Lukari

Torstai helmikuun 24. päivä

Ammattikoulussa opitaan työtä tekemällä

Yhdeksäsluokkalaisilla on tänä keväänä edessään valinnan paikka jatko-opintojen ja tulevaisuuden suhteen peruskoulun, ja siinä samassa oppivelvollisuuden, päättyessä. Pari vuotta sitten samassa tilanteessa oli haapajärvinen Pauliina Pieksämäki.
Yläasteen lopulla Pauliina harkitsi opiskelupaikkaansa lukion ja ammattikoulun välillä, ja vaihtoehtoja punnittuaan ammattikoulu vei voiton käytännönläheisyytensä ansiosta. Lukio sitä vastoin tuntui liian teoriapainotteiselta. Opiskelupaikan saatuaan Pauliina aloitti opinnot Nivalan ammattiopiston parturi-kampaamopuolella, jossa hän opiskelee nyt toista vuotta.
Parturi-kampaajan ammatti tuntui hyvältä valinnalta alusta lähtien. Erään ison muutoksen opiskelupaikka kuitenkin toi mukanaan, sillä peruskoulun jälkeen Pauliinalla oli edessään muutto Nivalaan. Ensimmäisen vuoden jälkeen hän kuitenkin muutti takaisin Haapajärvelle, josta nykyään kulkee arkisin koulussa.
– Koulun käyminen toisella paikkakunnalla ei ole erityisen rankkaa, mutta aikaiset herätykset tuntuvat joskus raskailta. Onneksi tämäkin asia helpottaa pian ajokortin ja oman auton myötä.
Ammattikoulussa opiskelijat saavat tutustua käytännössä tulevaan ammattiinsa ja sen työnkuvaan jo heti opiskelun alusta alkaen työssäoppimisjaksojen kautta. Pauliina on opiskeluaikanaan työskennellyt parissakin haapajärvisessä kampaamoyrityksessä.
– Työssäoppimisjaksojen aikana olen päässyt tekemään töitä lähes valmistuneiden parturi-kampaajien tapaan, kampauksien teosta leikkauksiin ja värjäyksiin.
Ensi vuonna Pauliinalla on edessään valmistuminen kolmen vuoden opiskelun jälkeen.
– Tulevaisuuden suunnitelmissa on tietysti töihin pääsy pian valmistumisen jälkeen, mutta myös jossain vaiheessa mahdollisesti oman yrityksen perustaminen.
Pauliina osallistui tammikuussa ammattikoululaisille suunnatun valtakunnallisen Taitaja -kilpailun karsintoihin Jyväskylässä, joihin Pauliinan lisäksi Nivalan ammattiopiston parturi-kampaamopuolelta pääsi mukaan yksi opiskelija. Karsinnoissa kilpailtiin yksin, ja kisaajille annetut tehtävät saatiin tietää vasta juuri ennen kisan alkua.
– Haastavaa oli tietysti se, ettei kisatehtäviä tiennyt millään tavoin etukäteen. Valmistauduin kisaan harjoittelemalla kotona erilaisten kampausten tekoa.
Kisaajien tehtäväksi tuli toteuttaa naisten kampaus, johon aikaa oli varattu yksi ja puoli tuntia, sekä miesten hiusten leikkaus ja värjäys, johon aikaa annettiin kolme tuntia. Kampaukset piti toteuttaa kilpailijoille annettujen kuvien pohjalta. Eri tehtäviin oli omat pisteensä, ja kaikilla kilpailijoilla oli samat tehtävät.
– Kampaus oli melko haastava, ja lisäpaineita antoi se, että muut kilpailijat työskentelivät samassa tilassa. Piti vain yrittää olla katsomatta muiden etenemistä, ettei itselle iskisi paniikkia aikataulun ja oman edistymisen kanssa.
Kilpailijat havittelivat karsinnoista paikkaa myöhemmin keväällä Kuopiossa järjestettävään Taitaja-kilpailun finaaliin, jonne mukaan kisaamaan pääsi Jyväskylästä kahdeksan taitajaa. Vaikkei Pauliinalle tällä kertaa jatkopaikkaa irronnut, pärjäsi hän karsinnoissa hyvin, ja on tyytyväinen kisan tuomaan arvokkaaseen kokemukseen. Pauliina aikoo osallistua Taitaja -kilpailuihin myös ensi vuonna, ja toivoo parantavansa sijoitustaan tästä vuodesta.

Juulia Pitkäkoski