Släm!

Maanantai heinäkuun 5. päivä

Kortteja ympäri maailmaa

Miltä tuntuisi saada postikortti tuntemattomalta henkilöltä toiselta puolelta maailmaa? Tämän voit saada selville harrastamalla postcrossingia. Harrastuksen ideana on lähettää ja vastaanottaa postikortteja ympäri maailmaa.
Tämä onnistuu rekisteröitymällä kansainväliselle internetsivustolle, josta käyttäjä saa sähköpostiinsa osoitteen, johon hänen tulee lähettää postikortti. Osoitteen mukana saa myös tunnistekoodin (postcard-ID), joka liitetään lähetettävään korttiin. Koodin avulla kortin vastaanottaja pystyy ilmoittamaan kortin lähettäjälle, että postikortti on tullut perille.
Yksi postcrossingin harrastajista on 17-vuotias Heli Liimatainen. Hän aloitti harrastuksen pari kuukautta sitten luettuaan aiheesta kertovaa blogia, jonka kirjoittaja suositteli harrastusta Helille. Myös kaksi vuotta postcrossingia harrastaneen isosiskon kortit innostivat harrastuksen pariin.
Heli onkin vastaanottanut jo viisitoista korttia, joista suurin osa on saapunut Saksasta ja Alankomaista. Nettiprofiilissaan Heli ilmoittaa, minkälaisia kortteja hän haluaisi saada. Lempiaiheita ovat muun muassa Elvis, elämän pienet asiat sekä lähettäjän kotimaasta kertovat kortit.
Yksi Helin suosikeista onkin Saksasta saapunut postikortti, jossa komeilee Elvis Presleyn kuva. Helistä on mukavaa, jos korttiin on kirjoitettu joitakin asioita lähettäjästä ja tämän kotimaasta, sillä siten tarjoutuu mahdollisuus tutustua vieraaseen kulttuuriin.

Kortit syntyvät omissa käsissä

Helin harrastuksiin on kuulunut jo pitemmän aikaa myös piirtäminen, jota hän pääsee hyödyntämään tekemällä lähetettävät korttinsa itse.
Hänen valmistamansa kortit ovat suloisia, ja niissä on usein viittauksia Suomeen ja Heliin itseensä. Esimerkiksi erääseen korttiin on taiteiltu hippo lähihoitajan vaatteissa, mikä kertoo Helin opiskeluista.
- Aiheet kortteihin syntyvät omassa päässäni, mutta myös siskoni ehdottaa niitä usein. Lisäksi poimin ideoita lastenohjelmista.
Korttien piirtäminen ei vie kauan aikaa, ja Heli viimeistelee korttinsa suihkauttamalla niihin ainetta, joka estää puuvärien leviämisen. Hänen mukaansa myös hiuslakka ajaa saman asian.
Osa harrastajista haluaa kuitenkin vain tavallisia kortteja, minkä vuoksi Heli on varannut talteen myös kaupasta ostettuja yksilöitä.
Postcrossing on hauska ja halpa harrastus,sillä se maksaa vain postimerkin ja -kortin verran. Harrastus sopii myös postimerkkien kerääjille. Heli suosittelee postcrossingia kaikille, jotka haluavat kehittää kielitaitoaan, sillä kortit kirjoitetaan usein englanniksi.
Harrastajien ikäskaala on suuri; vanhimmat harrastajat ovat 50-60-vuotiaita, ja he ovat lähettäneet maailmalle jo tuhansia kortteja.

Linkkivinkkejä
• www.postcrossing.com (postcrossingin viralliset sivut)
• otavalle.blogspot.com (Helin postcrossing-aiheinen blogi)

Mari Aho ja Heidi Liljeblad

Lilli, Meri ja Severi kokeilevat juhannustaikoja ensimmäistä kertaa.

Släm!

Torstai kesäkuun 24. päivä

Juhannustaiat testissä

Juhannukseen on enää muutama päivä, ja monella on jo juhannussuunnitelmat valmiina. Jos suunnitelmissa on kuitenkin vielä tilaa, voi heittäytyä perinteiseksi ja kokeilla juhannustaikoja.
Lilli Konu, Meri Paananen ja Severi Jokelainen, eli Maaselän tämänvuotinen juhannustaikatestiryhmä, testasivat kuutta nykyaikaan sovellettua taikaa. Kukaan heistä ei ole aikaisemmin kokeillut juhannustaikoja, sillä ne ovat usein melko työläitä toteuttaa. He kuitenkin tietävät taioista ja niiden elementeistä jonkin verran, kuten sen, että taikoihin usein liittyvät kukat, alastomuus ja unimaailma.
Ryhmä on vähän jännittynyt, mutta silti innokas kokeilemaan perinteisiä ja vähemmän perinteisiä taikoja – kunhan niihin ei vain liity alastomuutta.
Ensimmäisenä vuorossa on juhannustaika, jossa on tarkoituksena kahmaista pino halkoja. Tämän jälkeen halot lasketaan, ja parillisen määrän saanut pääsee seuraavana naimisiin.
Halkojen puuttuessa toteutamme taian voikukilla. Naurun säestämänä nuoret alkavat haalia kukkia sylinsä täyteen, minkä jälkeen alkaa jännittävä laskutoimitus. Lilli ja Severi ovat onnistuneet keräämään parillisen määrän kukkia, mutta Merin kukkasaalis jää yhdeksään. Meri onkin ainoa, joka epäilee taian toimivuutta.
Seuraavaksi nuoret kokeilevat lapputaikaa, jossa selviää loppuvuoden kohtalo purkista sokkona nostettavien lappujen avulla. Punainen tuo iloa, sininen onnea ja musta surua. Lillille ja Merille on tiedossa onnea, mutta Severi nappaa harmikseen purkista mustan lapun.
- Pitääpä olla tarkkana, ettei saman tien jää auton alle taikojen testauksen jälkeen, Severi pohtii.
Lappujen jälkeen kokeillaan neliapilataikaa. Ideana on ajatella mielitiettyään samalla, kun nielaisee neliapilan, jolloin rakkaus saa vastakaikua.
Kovasta etsinnästä huolimatta neliapilaa ei kuitenkaan löydy, mutta Severi onnistuu bongaamaan kaksilehtisen apilan. Kumoaakohan sen syöminen lapputaiasta aiheutuvan surun? Asiaa päätetään kokeilla, ja Severi syö apilan varsineen päivineen tyttöjen nauraessa taustalla vedet silmissä.
- Melko maanläheinen maku, Severi kommentoi.

Puolisoa etsimässä

Monien juhannustaikojen tarkoitus on löytää itselleen sopiva sulhanen tai morsian. Tämä voi onnistua esimerkiksi virsikirjataian avulla. Siinä kuljetaan virsikirja kädessä seitsemän kertaa myötäpäivään pihan suurimman kiven ympärillä. Kun kivelle juhannusyönä palaa, näkee tulevan puolisonsa.
Meri lähtee ensimmäisenä kiertämään kiveä, joka ei ole järin suuri, mutta saa paremman puutteessa kelvata. Aluksi Meri on mennä kierrosten laskuissa sekaisin, mutta lopulta taian määräämä sulhasehdokas löytyy ohi ajavasta punaisesta autosta.
Lillin suoritukseen tulee vauhtia, kun Meri hoputtaa tätä sopivien sulhasehdokkaiden lähestyessä. Lilliä tuleva sulhoehdokas ei kuitenkaan miellytä.
Severin kivutessa kiven päälle kadulla ei näy ristin sielua. Lopulta ohi köpöttelee hiljakseen kulkeva mummo. Ehkäpä tästä johtuen nuoret eivät ole kovinkaan vakuuttuneita taian toimivuudesta.
Sitten kokeillaan taikomista peilien avulla. Kun juhannusyönä asettaa peilit vastakkain ja katsoo toiseen peiliin, näkee toisesta peilistä tulevan puolisonsa. Kukaan ei kuitenkaan onnistu näkemään peilistä otollisia puolisoehdokkaita.
- Mitähän tapahtuisi, jos tätä taikaa kokeiltaisiin ABC:llä, Meri tuumii.
Tällöin sulhasehdokkaita olisi ainakin enemmän kuin hiljaisen kadun varrella.
Lopuksi mahdollista puolisoa etsitään vielä kaivoon katsomalla. Koska emme löydä muuta kuin likakaivon, päädymme katselemaan vettä joen äärelle.
Meri, Severi ja Lilli tähystelevät vettä kuitenkaan mitään näkemättä. Yhtäkkiä Lilli kirkaisee.
- Näitkö jonkun miehen, jonka kanssa et halua naimisiin, muut kysyvät nauraen.
- Ei, vaan meinasin tippua veteen, Lilli selittää.
Päätämme lopettaa taikojen kokeilun, ennen kuin suurempia vahinkoja tapahtuu. Testaajien mielipiteet juhannustaioista eivät ole muuttuneet radikaalisti, mutta heidän mielestään taikojen tekeminen on ollut hauskaa. He kuitenkin epäilevät taikojen epäonnistumisen johtuvan olosuhteista: taiat tehtiin tavallisena kesäiltana, eikä juhannusyönä.
Juhannuksena voi myös kuunnella käen kukuntaa. Niin monta kertaa kuin käki kukkuu, yhtä monta vuotta on puolison löytymiseen. Jos käki ei kuku lainkaan, tulee puoliso vielä samana vuonna. Koska juhannustaikojen testaamisen aikana ei kuulla käen kukuntaa, Lillillä, Merillä ja Severillä on luultavasti tuuria kesäheilan etsinnässä.

Mari Aho ja Heidi Liljeblad

Släm!

Torstai kesäkuun 10. päivä

Anna aloitti Haapajärven kesän

Haapajärven monitoimitalolla koettiin lauantai-iltana vauhdikas kesäloman aloitus, kun laulaja Anna Abreu valtasi esiintymislavan. Annaa oli saapunut katsomaan pieni, mutta sitäkin innokkaampi yleisö, joka osallistui keikkaan aktiivisesti. Annaa pieni väkimäärä ei haitannut.
- Yleisön koolla ei ole niinkään väliä, vaan sillä, miten se lähtee esitykseen mukaan. Eilenkin esiinnyin noin tuhannelle hengelle, tänään taas katsojia oli vähemmän. Haapajärven keikalla oli kuitenkin hyvä yleisö, Anna kertoo.
Anna aloitti keikkansa toivottamalla hyvää iltaa yleisölle, joka vastasi innokkaasti huutaen.
Esityksen aikana kuultiin monenlaisia kappaleita radiohiteistä tuntemattomampiin ja vauhdikkaista rauhallisiin. Yllättävän pienikokoinen, mutta energinen laulaja jaksoi tanssia ja liikkua koko konsertin ajan ja eläytyi jokaiseen kappaleeseen.
Lisäksi Anna esitteli soittotaitojaan tartuttuaan rumpukapuloihin sekä viuluun kappaleiden aikana. Myös yleisö innostui laulamaan ja hyppimään yhdessä Annan kanssa. Yleisö koostui pääasiassa ylä- ja ala-asteikäisistä tytöistä, mutta joukossa oli myös monia poikia sekä aikuisia.
Yleisössä oli mukana myös vanhoja konkareita, jotka olivat kiertäneet jo useita Abreun keikkoja. Saarijärveltä asti saapuneet yläasteikäiset Milla Heinänen ja Sini Salonen eivät ole pysyneet laskuissa mukana konserttien suhteen.
- Tämä on joko kahdestoista tai kolmastoista kerta, tytöt muistelevat. Kesällä konserttivierailuja on tarkoitus tulla vielä lisää.
Milla ja Sini ovat tavanneet idolinsa myös henkilökohtaisesti ja kertovat Annan jo tunnistavan heidän kasvonsa. Sini kertoo nähneensä Annan myös Linnanmäen huvipuistossa ja menneensä juttelemaan hänen kanssaan.

Kesä täynnä keikkoja

Ennen ja jälkeen Annan keikkaa oli mahdollisuus ostaa Anna-aiheisia fanituotteita. Myyjän mukaan etenkin paitoja menee aina kaupaksi paikkakunnasta huolimatta. Yksi paidan ostajista oli nivalainen Minna Pelo, joka omistaa yhden fanipaidan jo ennestään.
- Omistan myös kaikki Annan levyt, ja huoneeni seinät on vuorattu hänen kuvillaan, hän kertoo nauraen.
Minnan mielestä kesäloman alku on hyvä ajankohta konsertille. Myös konserttipaikka miellyttää häntä sen monipuolisen katsomon vuoksi.
Anna Abreun kesä täyttyy erilaisista keikoista ja konserteista, ja seuraavan kerran hänellä on mahdollisuus levähtää vasta syksyllä. Viikon tauon jälkeen Anna aikoo taas suunnata takaisin töihin. Nuorena hän ei koskaan tehnyt kesätöitä, vaan vietti lapsuutensa kesät Portugalin rannoilla kavereiden kanssa rentoutuen.
- Suomen kesässä on parasta aurinko ja lämpö. Viileämpinä kesinä nautin eniten fiiliksestä ja luonnon vihreydestä, Anna kertoo.
Annan kiitettyä yleisöä tunnelmallinen keikka sai päätöksensä, ja väki alkoi valua pois paikalta. Keikan jälkeen osa faneista kerääntyi vielä monitoimitalon takaovelle nimikirjoitusten toivossa.

Mari Aho ja Heidi Liljeblad

Släm!

Maanantai toukokuun 24. päivä

Kirpputori on myös nuorten juttu!

Petra Häggman on tuttu kasvo kirpputoreilla. Haapajärvisen Willikirppiksen lisäksi hänestä on mukava vierailla myös muiden paikkakuntien kirppareilla. Yksi hänen suosikeistaan on Raumalla sijaitseva kirpputori, johon hän on tutustunut lomamatkansa yhteydessä.
- Pyrin käymään kirppareilla noin parin viikon välein, joskus useammin, joskus harvemmin. Yleensä varaan kirpparireissulle mukaan rahaa noin viiden euron verran.
Petra tykkää viettää aikaa kirpputoreilla kavereittensa kanssa. Hänen mielestään sieltä voi tehdä hyviä ja tarpeellisia löytöjä. Petran mukaan onkin tarttunut laukkuja, astioita sekä joskus myös vaatteita.
Etsinnässä ovat myös kauniit, vanhat peltipurkit, jotka tällä hetkellä vielä toimivat koristeina, mutta saattavat päästä säilytyskäyttöön Petran muuttaessa omilleen. Löytämiään vaatteita Petra muokkaa usein oman tyylinsä mukaiseksi.
- Ompelen niitä yleensä äidin kanssa paremman kokoiseksi, mutta saatan myös tehdä pieniä muutoksia, kuten vaihtaa nappeja, hän kertoo.

Tavaraa moneen makuun

Maaliskuusta asti toiminut Willikirppis on saavuttanut nopeasti suosiota. Palvelut ovat monipuoliset, sillä kirppiksen rinnalla tiloissa toimii muun muassa kahvila sekä lemmikkieläinliike Willitassu. Kirpparin valikoima on laaja, sillä tavaraa on tarjolla moneen tarpeeseen hyväkuntoisista merkkivaatteista LP-levyihin.
Kirpputorin omistajan Anne Hellenin mukaan kirpparilla käy kaikenikäisiä ihmisiä, niin asiakkaina kuin myyjinäkin. Kesätöiden puuttuessa ylimääräisten tavaroiden myyminen onkin nuorelle mukava tapa tienata rahaa.
- Nuoret myyvät yleensä vaatteita, sillä muoti vaihtuu nopeasti. Pöydissä on tarjolla usein myös lapsuuden tavaroita, joita myydään muutettaessa omaan asuntoon.
Kirpputoreilta nuori voi myös löytää edullisesti uutta sisustusta ensiasuntoonsa. Haussa ovat muun muassa erilaiset huonekalut, sängynpeitteet ja matot. Sisustuksen lisäksi nuoret ostavat myös vaatteita ja koriste-esineitä. Viikonlopun ajanvietoksi saatetaan etsiä esimerkiksi dvd-elokuvia. Elokuvien rinnalla tarjolla on myös monenlaista kesälukemista pokkareista aikakausilehtiin.
Vaikka kirpputorilla on paljon vierailijoita, tunnelma säilyy kirpparin suuren koon ansiosta rauhallisena. Kirpputorireissu voikin olla yksi tapa viettää mukava kesäpäivä.

Mari Aho ja Heidi Liljeblad

Släm!

Torstai maaliskuun 11. päivä

Smaklig, smakligare, choklad

Johanna Korhonen/Tuuli-Maaria Ruuska

Keskiviikkona 24.2. Haapajärven lukion keittiöllä käy innostunut puheensorina. Seuraavan kahden ja puolen tunnin aikana lukion ensimmäisen ja toisen vuosikurssin opiskelijat saavat kokea ainutlaatuisen elämyksen suklaan ja ruotsin kielen parissa. Kyseessä on Svenska nu -verkoston järjestämä kurssi, jossa yhdistyvät mukava yhteistoiminta ja ruotsinkielinen kulttuuri.
Verkostoa koordinoi ruotsalais-suomalainen kulttuurikeskus Hanasaari. Verkoston tavoitteena on tukea kielten opetusta, järjestää opettajille täydennyskoulutusta, jakaa tietoa kielitaidon merkityksestä sekä välittää ruotsinkielistä nuorisokulttuuria Suomen kouluihin.
Svenska nu -verkoston kanssa yhteistyössä toimii mm. ahvenanmaalainen Björne Ekstrand, joka saapui piristämään Haapajärven lukion helmikuista koulupäivää.

”Omituista spagettia!”

–Laitetaanko tätä hunajaa NÄIN paljon? kuuluu hämmästynyt huudahdus keittiöstä.
Björne hymyilee nyökäten. Nuori ravintoloitsija toimii yrittäjänä kotipaikkakunnallaan Maarianhaminassa, josta hänet voi löytää baari-ravintola Indigosta. Hänellä on kokemusta keittiömestarina toimimisesta Ahvenanmaan lisäksi sekä Ruotsissa että Norjassa. Björne on toiminut myös opettajana yläkoulussa, ja vetänyt useita kursseja kotimaassa ja ulkomailla.
Ennen suklaan valmistamisen aloittamista, opiskelijat saivat kuulla paljon uutta tietoa käytettävistä raaka-aineista ja niiden alkuperistä. Opiskelijoiden jakauduttua neljään ryhmään, alkoi iltapäivän odotetuin vaihe. Jokaisen ryhmän tehtävänä oli valmistaa yhdessä Björnen avustuksella erilaisia ainesosia sisältäviä suklaamakeisia.
Epäluottamus omaa kielitaitoa kohtaan hävisi hetkessä, ja oppilaat heittäytyivät sataprosenttisesti mukaan suklaan valmistuksen saloihin! Oppilaiden odottaessa valmistamiensa suklaamakeisten jäähtymistä, saivat kaikki halukkaat kokeilla suussasulavan suklaaspagetin tekemistä.
Innostava kielikylpy päättyi herkutteluhetkiin toinen toistaan maukkaampien suklaaherkkujen parissa. Tieto siitä, että suklaamakeiset olivat omien käsien tuotoksia, ainoastaan lisäsi niiden herkullisuutta.
Haluamme jakaa osan suklaakurssin meille tuomasta ilosta myös teidän kanssanne antamalla yhden Björne Ekstrandin parhaista suklaaresepteistä piristämään keväisiä päiviänne:

Inkiväärillä ja limellähöystetty tumma suklaa

0,5 dl kermaa
1 rkl puristettua limemehua
2 rkl hunajaa
20g tuoretta inkivääriä
150g tummaa suklaata
50g voita

1. Kiehauta kerma, limemehu, suuriksi paloiksi paloiteltu inkivääri ja hunaja.
2. Ota inkiväärin palaset pois kattilasta. Lisää suklaa kattilaan. Ota kattila pois liedeltä ja sekoita kunnes suklaa on sulanut.
3. Lisää joukkoon huoneenlämpöinen voi ja sekoita seos tasaiseksi.
4. Kaada seos yksittäisiin syviin annosvuokiin, tai silikoniseen karamellivuokaan. Laita suklaat jäähtymään pakastimeen tai jääkaappiin, kunnes ne irtoavat helposti vuoista.
5. Nauti heti hyvässä seurassa!

Släm!

Torstai maaliskuun 11. päivä

Lukulomalta eväät
ylioppilaskirjoituksiin

Jokakeväinen jännitystarina saavuttaa maanantaina huippunsa, kun ylioppilaskirjoitukset alkavat äidinkielen esseekokeella.
Abiturientit Roosa Lassila, Elina Keskitalo ja Janne Jakola jättävät rakkaan lukion taakseen hieman haikein mielin.
- Onhan se surullista, kun kolme vuotta on oltu siellä ympäri vuorokauden, eikä enää saa käydä edes syömässä, he kuvailevat.
Muutosta pehmentää penkkareiden ja ylioppilaskirjoitusten välissä oleva lukuloma. Tänä vuonna abiturientit ovat ensimmäistä kertaa saaneet luvan käydä lukulomallakin lukiolla syömässä.
Yksinäistä opiskelua rytmittämään opettajat järjestivät tenttejä, joissa kerrattiin kolmen vuoden aikana opittuja asioita. Kolmen viikon pituinen lukuloma on Roosan, Elinan ja Jannen mukaan kulunut nopeaa.
- Uskomatonta, että se loppuu jo muutaman päivän päästä, Roosa huokaa.
Abiturientit ovat osanneet ottaa lomalla rennosti, vaikka tieto lähestyvästä urakasta on mielessä koko ajan.
- Koko ajan, aivan sama mitä tekee, on huono omatunto lukemista odottavista kirjoista, he toteavat.
- Ja toisaalta, sama mitä tekee niin kirja on vieressä. Eilenkin katsoin telkkaria maantiedon kirjan kanssa, Elina kertoo nauraen.
Kaikilla kolmella on edessään äidinkielen, englannin ja pitkän matematiikan kokeet. Tytöt kirjoittavat lisäksi reaalin ja Janne ruotsin sekä venäjän.
Jokainen on suunnitellut lukemisensa etukäteen.
- Lukusuunnitelmat ovat niin joustavat, että niissä pysyy helposti.

Kokeissa otetaan rennosti

Kuten useimmat muutkin lukiolaiset, Roosa, Janne ja Elina ovat aloittaneet kirjoitusurakkansa jo syksyllä. Kirjoitustilanne on siis tuttu, eikä siihen liittyviä monimutkaisia käytäntöjä tarvitse turhaan jännittää.
- Ei se ole ollenkaan niin kauheaa, kun puhutaan. Kuusi tuntiakin alkaa tuntua lyhyeltä ajalta, he vakuuttavat.
Abiturienttien mielestä tärkeintä koemenestyksen kannalta on rentous ja hyvät eväät. Viimeisen puoli tuntia ennen koetta he aikovat viettää eväitä vertaillen ja jännitystä vältellen.
Jännitystä vähentää se, että pänttääminen on sujunut nyt rauhallisemmissa merkeissä kuin syksyn ensimmäisellä yrityksellä.
- Lukulomalla ei tarvitse tehdä muuta kuin lukea. Syksyllä piti hoitaa muukin koulu ja koeviikko alkoi heti yo-kirjoitusten jälkeen. Se oli uuvuttavaa, Janne muistelee.
Roosa kritisoi sitä, että pienessä lukiossa kirjoitusten ja opintojen hajauttaminen on rajoitettua. Suurissa lukioissa kun voi ensimmäisen kerran yrittää kirjoittaa jo vaikka toisen vuoden syksyllä, kun kursseja voi valita vapaammin.
Lisäksi joissain lukioissa syksyn kirjoittajien kurssimäärää on rajoitettu, ettei taakka kävisi liian raskaaksi. Haapajärvellä on usein pakko ottaa paljon kursseja kirjoituksista huolimatta, jotta kaiken tarvittavan saa suoritettua ennen kevättä.
Muuten Roosa, Elina ja Janne ovat todella tyytyväisiä Haapajärven lukioon.
- Opetuksen taso on varmasti yhtä tasokasta kuin muuallakin. Kyllähän me nyt kuulumme Suomen älykkäimpiin, he veistelevät.
Pienen lukion parhaaksi puoleksi he nimeävät yhteishengen. Sen häviämistä he pelkäävät, jos lukion siirto toisen koulun yhteyteen toteutuu.
- Olen kaikkia siirtämishankkeita vastaan, jos ne tehdään oppilaiden kustannuksella, toteaa Janne ja tiivistää kolmikon mietteet.

Suuntana avara maailma

Kirjoitusten jälkeen on aika siirtää ajatukset tulevaan. Se onnistuu parhaiten unohtamalla koko urakan ja nukkumalla hyvin. Abiturienttien kevät jatkuu opiskelulla, sillä Roosa, Janne ja Elina aikovat kaikki hakea jatko-opiskelupaikkaa samantien.
Elina ei ehdi pitkään rentoutua ylioppilaskirjoitusten jälkeen. Luokanopettajakoulutuksen pääsykoeaineisto julkaistaan vain pari päivää matematiikan kokeen jälkeen. Elina aikoo päättäväisesti aloittaa sen lukemisen saman tien.
- Yksi päivä jää lomaa, ennenkuin alan taas päntätä.
Roosan kevät jatkuu biologian kirjojen selaamisella ja Janne aikoo puolestaan hakea opiskelemaan geeniteknologiaa Tampereen yliopistoon. Heinäkuussa alkava armeija kuitenkin vähentää pääsykoestressiä.
- Jos en tänä vuonna pääse, niin ensi vuonna ehdin yrittää uudestaan.
Kaikki kolme kiittelevät opinto-ohjaaja Anjaa hyvästä huolenpidosta: kirjoitusten aikana ei tarvitse murehtia hakemisesta kun suunnitelmat ovat jo selvillä ja hakuprosessin kulku selvä.
Kesällä pääsykokeiden jälkeen Roosa, Elina ja Janne haluaisivat lähteä ulkomaille. Roosan ja Elinan reilimatkan suunnittelu on jo hyvässä vaiheessa.
Mahtavia kokemuksia ja irtiotto arjesta, mikä olisi parempi palkka kovan työn tehneille uusille ylioppilaille?

Släm!

Torstai helmikuun 25. päivä

Wanhat loistivat tansseissa

Perjantaina hetkeä ennen Wanhojen tanssien iltanäytöksen alkamista monitoimitalon alakäytävä täyttyi yllättävän rauhallisista wanhoista. Tytöt olivat jo ehtineet pois peilin edestä ja kaikilla pojilla solmio oli valmiina kaulassa.
– Eipä oikeastaan enää jännitä, kun nämä ovat jo päivän kolmannet tanssit, totesivat vanhainkodissakin pyörähdelleet Ella Jokela ja Veijo Nurmenniemi.
Tämän vuoden wanhoissa oli tyttöjä niin paljon enemmän kuin poikia, että kavaljeereja lainattiin muista luokista ja kouluista. Nivalan ammattiopistossa opiskeleva Veijo oli yksi heistä.
– Opettajille riittää kuva tansseista poissaolon syyksi, Veijo kertoi virnistäen.
Pari löysi toisensa kavereiden kautta, Ella kun on asunut Haapajärvellä vasta vähän aikaa.
– Minä olin vasta muuttamassa tänne koulujen alkaessa, ja silloin moni tytöistä oli jo varannut parturinkin, hän naureskeli.
Ellan ja Veijon mielestä Wanhojen päivässä parasta oli esiintymisen fiilis. Pientä epäselvyyttä oli ainoastaan siitä, kumpi oli astunut Ellan mekon helman päälle tanssin tiimellyksessä.

Muhkeita mekkoja

Muiden kohentaessa kampauksia ja hioessa tanssiaskelia illan juontajat Tea Myllylahti ja Henna-Riikka Hänninen lisäsivät viime hetken merkintöjä juontolappuihinsa.
– Etten puhuisi liian nopeaa, olen kirjoittanut jokaisen juonnon perään että hitaasti, Henna-Riikka näytti.
Tyttöjä pieni jännitys ei häiritse, sillä päivälläkin kaikki meni hyvin. Vuorosanat he ovat tehneet pääosin itse ja saaneet vain vähän ohjausta äidinkielen opettajalta.
– Halusimme uudistaa juontoja. Kerromme vain vähän tanssien historiasta ja keskitymme niitä enemmän mekkoihin, tytöt kertoivat.
– Niihin panostetaan nykyään paljon, ja esimerkiksi nyt tytöillä on selvästi aiempia vuosia muhkeampia mekkoja.
Tämän vuoden wanhat ovat saaneet harjoitella tansseja varten vanhempia ikäluokkia enemmän. Tanssiharjoitukset on pidetty kahdesti viikossa jo marraskuussa alkaen.
– Wanhojen tansseista on tehty nyt kokonaan oma kurssinsa, liikunnanopettaja Seija Heikkinen selvittää.
– Näin olemme voineet panostaa myös ajallisesti enemmän ja tansseja on useampia kuin aiempina vuosina. Harjoitusmäärä kyllä näkyy ja tanssijat ovat taitavia.
Opettaja ei suotta ollut ylpeä wanhoistaan: 19 paria tanssivat kymmenen tanssia upeasti. Näytös alkoi perinteisellä avaustanssilla, jota seurasi salonkitanssi pompadour. Hyvä fiilis välittyi katsomoonkin kirkkaiden värien ja iloisten ilmeiden myötä.
Hieman ennen väliaikaa ja musiikkiesitystä Tea haastatteli pisimmän matkan tullutta tanssijaa. Thaimaalainen Pann Sangkanchanavanich kertoi hymyillen pitävänsä Suomesta ja sen iloisista ihmisistä, mutta erityisesti lumesta, saunasta ja makkarasta.
Viimeisen tangon jälkeen esitys sai arvoisensa päätöksen. Kaikki yhdeksäntoista herrasmiestä polvistuivat yhtä aikaa illan kaunottarien eteen ja ojensivat heille ruusut.

Släm!

Maanantai helmikuun 22. päivä

Abit riehakoivat lukulomalle

Viralliset tahot ovat huolestuneita siitä, että abeja on liikaa. Niinpä niistä on päästävä eroon, ja urakka aloitetaan Haapajärven seudulta. Yksi abeista lahjotaan kevään varmalla valkolakilla ja häneen istutetaan sikainfluenssa, ja niin jännittävä tarina alkaa...
Tässä vuoden 2010 abielokuvan alku. Hauskan elokuvan lisäksi abit olivat panneet parastaan ja pistivät opettajat torstaina tiukkaan tenttiin. Tunnetko abisi? Tiedätkö missä on Kallen mummola, mitä poterossa ei vielä ole särjetty, kuka paloi pahiten Afrikan reissulla?
Haapajärven abien penkkareissa jaettiin myös tuttuun tapaan diplomeja. Vuoden tulokas, vuoden täydelliset naiset, vuoden tucca ja monet muut diplomit päätyivät uusille omistajille Hollywood-tyyliin esittelyjen kera.
Raikuvat suosionosoitukset lukion opiskelijat antoivat opettajille, jotka heittäytyivät abien kisoihin tosissaan, mutta pilke silmäkulmassa. Rehtorin pestiä hoitavan Vatasen Urkin pantomiimi varmasti jäi mieleen. Lattialla vönkivä otus oli kuin olikin saimaan norppa.
Karkkisadetta kylvävä abijoukko kiipesi abishownsa päätteeksi kuorma-autojen lavalle paukkuvassa pakkasessa ja lähti kiidättämään ilosanomaa muille kouluille. Aamuja 0!
Lukulomaa abeilla on maaliskuun puoliväliin sakka, jolloin ylioppilaskirjoitukset starttaavat. Ensimmäiseksi kirjallisista kokeista on vuorossa äidinkieli maanantaina 15.3. Vieraalla kielellä jatketaan keskiviikkona, ja perjantaina urakoidaan reaaliaineiden ensimmäinen osio. Kirjoitukset jatkuvat maaliskuun loppuun saakka.
Poteron (abien oma huone) herruudesta taistelivat penkkareiden päätteeksi lukion kakkoset, joiden oma koitos oli heti perään perjantaina - nimittäin vanhojen tanssit.