Lukari

Maanantai elokuun 22. päivä

Kesävaihto – elämysmatkaa saapasmaassa
kaikille aisteille

20 päivää, tuhansia kilometrejä, satoja valokuvia ja muistoja, kymmeniä uusia ystäviä, sekä lukematon määrä kokemuksia, joita mistään muualta olisi mahdotonta saada. Kesävaihdolla, lyhyelläkin sellaisella, on paljon annettavaa.
Matkani alkoi jo lähes vuosi sitten, kun selvitin vaihtoehtoja seuraavan kesän varalle. Monien vaiheiden kautta sain paikan Lions Clubin kesävaihto-ohjelmasta, ja matkan järjestely eteni hiljalleen pitkin talvea. Heinäkuun alussa kauan odotettu matka viimein starttasi Helsinki-Vantaan lentokentältä. Koneen noustessa ilmaan vapauden tunne oli huumaava – kaikki tuttu ja turvallinen jäi taakse, ja tästä eteenpäin tulisi selvitä yksin vieraassa maassa, vieraiden ihmisten keskellä ja kaikenlisäksi vierasta kieltä puhuen.
Ensimmäisen viikon vietin Emilia-Romagnan maakunnassa pienessä kaupungissa nimeltä Russi, jossa ihana isäntäperheeni asui ja otti minut lämpimästi vastaan. Perheessä asuminen oli hyvä tapa tutustua aitoon italialaiseen elämänmenoon ja nähdä paikallista arkea lähietäisyydeltä.
Tapasin varsinkin ensimmäisen viikon aikana monia italialaisia nuoria, ja nuorten elämä Italiassa tuntuu olevan pääosin melko samanlaista kuin Suomessakin; kesälomalla nuoret tapaavat toisiaan iltaisin kaupungilla ja viikonloppuisin juhlitaan klubeilla ja discoissa. Hiukan nuoremmat kokoontuvat puistoihin tai kaupungille tapaamaan toisiaan, kuuntelemaan musiikkia tai pelaamaan jalkapalloa. Kouluaikana keskitytään toki enemmän opiskeluun, jolloin vapaa-aikaa jää vähemmän, mutta tästä huolimatta kavereiden kanssa vietetään paljon aikaa.
Vaikka Suomi nähdäänkin syrjäisenä maana Euroopan rajoilla, ja Italia puolestaan sykkii elämää maanosan ytimessä, ovat monet suomalaiset kansainvälisempiä kuin italialaiset. Tämä pätee varsinkin nuoriin. Kielitaidon tasoeron lisäksi monet italialaiset nuoret eivät juuri matkustele, ja huolimatta siitä, miten paljon nähtävää Italialla on tarjota, eivät italialaiset ole lainkaan ahkeria kotimaanmatkailijoita. Monet parin tunnin ajomatkan päässä Roomasta asuvista eivät ole koskaan edes käyneet maan pääkaupungissa!
Italialaisten tarve ihmisiin ja perheeseen ympärillään näkyy siinä, että valtaosa nuorista aikuisista asuu yhä kotona. Välimeren maihin verrattuna Suomessa itsenäistytään ja muutetaan kotoa omaan asuntoon todella aikaisin.

Leirillä loistava yhteishenki

Seuraavat kaksi viikkoa vietin Lions Clubin nuorisoleirillä, jonne saapui 13 muuta nuorta ympäri maailman: Meksikosta, Brasiliasta, Yhdysvalloista, Kanadasta, Kiinasta, Unkarista, Saksasta, Turkista ja Hollannista. Myös Pohjois-Eurooppaa oli edustettuna, sillä leiriläisiä oli Suomen lisäksi Norjasta, Virosta ja Tanskasta.
Leiri oli mahtava tapa tutustua Italian lisäksi myös kaikkien näiden maiden tapoihin ja kulttuureihin sekä hiukan myös kieliin, ja kahdessa viikossa monista maista oppi yllättävän paljon. Leirin aikana meistä hioutui tiivis ja yhtenäinen ryhmä, ja yhteishenki oli loistava. Osittain tämä oli leirimme pienen ryhmäkoon ansiota, sillä useilla muilla leireillä, joilla saattoi olla jopa 40 leiriläistä, pieniä leirin sisäisiä ryhmiä ei voinut välttää.
Isäntäperheen kanssa tutustuimme lähialueeseen, kun taas leirillä matkustelimme laajemmalla alueella. Erityisesti suuret kaupungit, kuten upea Venetsia, olivat hienoja paikkoja vierailla. Rooma oli kerrassaan uskomaton kaupunki kaikkine historiallisine nähtävyyksineen, ravintoloineen ja vaatekauppoineen. Eräs vanha italialainen mies kertoi meille jokaisella Italian suurella kaupungilla olevan oman teemansa ja Rooman teeman olevan ”Gloria”, loisto. Eikä syyttä.
Firenze, taiteen kaupunki, oli myös hieno kokemus, vaikka omasta mielestäni jäikin Rooman ja Venetsian varjoon. Silti lukuisat taideaarteet vievät mennessään jopa taiteesta mitään ymmärtämättömän, ja ovat ehdottomasti näkemisen ja kokemisen arvoisia.
Leirillä vertailimme usein omien kotimaidemme tapoja ja kulttuureja. Hiukan yllättävää oli se, miten vähän tapaamani ulkomaalaiset tiesivät Suomesta. Moni sekoitti Ruotsin ja Suomen keskenään, ja myös Suomen sijoittaminen kartalle oli monelle vaikeaa. Kuitenkin esimerkiksi Nokia ja suosittu Angry Birds –peli osattiin nimetä suomalaisiksi keksinnöiksi. Myös joulupukki oli ulkomaalaisten mielestä ehdottomasti suomalainen juttu, kuin myös tuhannet järvet, puhdas ja kaunis luonto, kylmät talvet ja lumi, maaston tasaisuus, ihmisten vaaleat hiukset ja siniset silmät sekä avantouinti.
Kiitosta Suomi sai melko yllättävästä asiasta – vieraskielisten elokuvien ja tv-sarjojen näyttämisestä alkuperäiskielellä, tekstitysten kanssa. Monissa maissa, kuten Italiassa, elokuvat dubataan.

Osa 2

Kolme viikkoa Italiassa auttoi muodostamaan jo aika hyvän kuvan elämästä saapasmaassa, eikä vertailua omaan kotimaahan voinut välttää. Kuitenkin vasta Suomeen palattuani todella huomasin kaikki pienet ja suuret erot maiden sekä niiden ihmisten välillä, niin hyvässä kuin pahassakin.
Italian kaaosmaisesta liikenteestä sain esimakua jo matkalla lentokentältä tulevaan kotiin. Aluksi sekopäiseltä näyttäneeseen liikenteeseen kuitenkin tottui nopeasti, ja lopulta siinä jopa huomasi joitakin säännönmukaisuuksia, autoilijoiden yhteisiä kirjoittamattomia sääntöjä. Vaikkakin nopeudet olivat edelleen hurjia ja välillä näytti, etteivät Italiassa päde minkäänlaiset liikennesäännöt, tai ainakin ne ovat hyvin vapaasti sovellettavissa.
Italialaisille suvun ja ystävien merkitys on suuri. Perhe ja tuttavat ovat läsnä jokapäiväisessä elämässä, eikä italialainen ole päivääkään yksin. Italialaisten välittömyys ja tunteiden näyttäminen oli piristävää – ihmiset halailivat toisiaan ja pysähtelivät kaduilla juttelemaan tuttavilleen, puhuivat nopeasti, paljon ja kovaan ääneen. Italialaiset ajattelevat pääosin asioista positiivisesti, eivätkä aina mieti huonointa mahdollista vaihtoehtoa.
Yksi merkittävä ero on kielitaito; monet italialaiset eivät juuri puhu englantia, ja välillä oli hankalaa saada itseään ymmärretyksi yhteisen kielen puuttuessa. Tapasin matkani aikana erään englannin opettajan, joka kertoi, ettei hänen ammattinsa todellakaan ole helpoimmasta päästä Italiassa, ja ettei useimmilla nuorista ole motivaatiota opiskella englantia. Monet kertoivat englannin olevan todella vaikeaa opetella sen hyvin erilaisen ääntämisen ja kieliopin takia. Monet italialaisista puhuivatkin englantia paremmin esimerkiksi ranskaa tai saksaa.
Italiassa on rikas ja pitkä historia, joka näkyy kaikkialla. Jokaisesta pienestäkin paikasta löytyy jokin jäänne roomalaisten aikakaudelta, ja matkan aikana mahtaviin nähtävyyksiin jopa turtui, kuten myös uskomattomiin ranta –ja vuoristomaisemiin, jotka olivat kuin suoraan postikortista.
Uskonto näkyy katolisessa Italiassa joka puolella. Paavi on maan merkittävä johtohahmo ja mielipidevaikuttaja, jolla on erityinen asema italialaisten sydämissä. Tien laidoilla näkyvät alttarit, hienot kirkot jokaisessa pienimmässäkin kylässä, sekä uskomattomat, koristeelliset kirkot kaupungeissa, Pietarin kirkosta puhumattakaan, ovat näyttöä uskonnon merkityksestä.
Ruoka yllätti
Tuskin yhtäkään Italiasta kertovaa juttua voi kirjoittaa mainitsematta italialaisen keittiön tuotoksia. Odotukset olivat ennen matkaa ruoan suhteen korkealla, mutta pettymyksiä ei tullut. Ainoastaan yllätyksiä. Pastaa syödään todella joka ikinen päivä. Vaihtelua tuovat lukuisat variaatiot, löytyyhän pastalajeja kymmeniä erilaisia. Myös lisukkeet vaihtelevat pekonista sieniin. Vain päälle ripoteltava parmesaaniraaste pysyy.
Ateriat nähdään yhteisenä hetkenä perheen tai suvun kesken ja yleensä ne syödään isommalla porukalla, sillä italialaiset kaipaavat eloa ympärilleen, varsinkin ruokapöytään. Ateriat kestävät pitkään –parhaimmillaan söimme illallista kolme tuntia, samoin lounasta. Päivästä voi siis hyvinkin kulua jopa lähes kuusi tuntia syömiseen!
Italialaiset todella tietävät, miten tehdä maistuvaa ruokaa, mutta myös miten tehdä maailman parasta jäätelöä, joksi italialaista gelatoa ei ole turhaan kutsuttu. Viini on Italiassa ehdoton osa onnistunutta ateriaa, ja jokaisella kaupungilla tuntuu olevan oma erikoisviininsä, josta ollaan erityisen ylpeitä.
Myös suomalainen ruoka sai yllättäen kehuja Italian reissuni aikana. Kolme leiriläisistä olivat vierailleet Suomessa ja hehkuttivat kilpaa suomalaista ruokaa. Kehuja keräsivät lohi, uudet perunat, lakat, leipäjuusto ja ruisleipä. Tuliaisiksi tuomani Fazerin sininen sai innostuneita huudahduksia aikaan, ja Pandan lakuja muisteltiin lämmöllä.
Viettämäni aika Italian auringossa oli unohtumaton kokemus. 20 päivää riittää monen asian näkemiseen ja kokemiseen, mutta kun kyse on Italiasta, ehti tuossa 20 päivässä tehdä vain pintaraapaisun saapasmaan vilkkaaseen elämään. Mutta onneksi päälle jäi myös halu palata takaisin mahdollisimman pian, joten tulevaisuudessa tulee varmasti tilaisuus nähdä myös ne paikat, joita tällä kertaa ei ollut aikaa tai mahdollisuutta kokea.


Kirjoittaja pääsi kolmeksi viikoksi Italiaan Lions Clubin kesävaihto-ohjelman kautta.

Juulia Pitkäkoski