Blogit
Auringonpaistetta Sunshine Coastilla

Auringonpaistetta Sunshine Coastilla

Laiskiainen
Australian ollessa uutisissa koti-Suomessa, täällä kaukana Etelän maastopaloista jatkaa rento elämä kulkuaan. Hetken hapuiltuamme vailla työpaikkaa, uutta suuntaa tai suunnitelmia, päädyimme monien sattumien kautta Sunshine Coastille, joka ensimmäisen viikon jälkeen on osoittautunut oikeaksi valinnaksi.

Olemme viettäneet täällä juuri sellaista aikaa, mitä Australialta odotimme. Vaikkei töitä vielä ole löytynyt, on mielen vallannut viiden viikon Australiassa oleskelun myötä Ausseille tyypillinen no worries -asenne. Asioilla on tapana järjestyä!

Sunshine Coastin myötä pääsimme viettämään oikeaa matkaajaelämään hostelliasumisen myötä ja vaikka hostelli itse, 100 vuotta vanha rapistuva talo rottaongelmineen, ei ehkä ole parhaasta päästä, tekevät muut hostellin asukkaat tästä mahtavan paikan majoittua. Illan korttipelit, yhteiset kokkailut iltaisin ja joka lauantai järjestettävät BBQ -illat auttavat tutustumaan muihin matkaajiin, ja yhteishenki kasvaa varsinkin monien pitempään majoittuvien kanssa.

Meidän hostellillamme on myös siitä epätavallinen tilanne, että lähes kaikki ovat jossain määrin täällä töissä ja saavat majoituksen palkkana pienestä työstä, kuten meneillään olevan remontin pikkuhommista. Myös me Lauran kanssa autamme hostellin töissä, mikä käytännössä tarkoittaa heräämistä aamukahdeksalta siivoamaan yleisiä tiloja päivittäin.

Palkkana majoitumme hiukan halvemmalla omassa huoneessa, jonne auringonvalo ei paista, nettiyhteys ei toimi ja rottien kilpajuoksu yläsängyn yläpuolella kuuluu iltaisin nukkumaan mennessä, mutta jossa on oma jääkaappi ja supermukava kerrossänky. Ei siis valittamista.

Ensimmäiset päivät täällä Sunshine Coastin Maroochydoressa, pienessä kaupungissa, jonka nimeä en varmasti opi ikinä lausumaan, käytimme työnetsintään. Turistisesongin alkuun on kuitenkin vielä hetki aikaa, joten mahdollisten töiden alkua odotellessa päivät menevät lähinnä auringosta ja merestä nauttiessa. Vielä enemmän upeista ilmoista osaa nauttia, kun koti-Suomesta tulevissa viesteissä kerrotaan ensilumesta ja lähestyvästä talvesta…

Eilen saimme kuitenkin jo vähän kaivattua vaihtelua rantapäiviin, kun päätimme aamulla suunnata kohti Steve Irwinin perustamaa Australia Zoota, jota monet paikalliset kehuvat yhdeksi Australian parhaista eläintarhoista. Kaksi suomalaistyttöä vahvistettuna hostellin Team Sverigen pojilla lähti sknadinaaviryhmämme vanhalla Victoria -pakulla matkaan.

Vietimme eläintarhassa aikaa koko rahan edestä, lähes kuusi tuntia toinen toistaan upeampia eläimiä ihaillen. Pääsimme näkemään monia uusia tuttavuuksia, kuten vompatteja, kasuaareja (tuttuja myös piirrettyjen maantiekiitäjinä), kirahveja, sarvikuonoja, krokotiileja, koaloja ja tiikereitä sekä uskomattoman kesyjä kenguruita.

Tosin päivän valinta ei aivan osunut nappiin, sillä lämpömittarin lukemien kivutessa yli kolmenkymmenen asteen, oli eläintarhassa kävely todella tukalaa. Ehdottomasti silti lippujen hinnan ja päivän helteessä vaeltamisen arvoinen kokemus!

Kirjoita kommentti

Lisää luettavaa

Itä-Pohjanmaata tehtiin Haapajärvellä

Itä-Pohjanmaata tehtiin Haapajärvellä


Itä-Pohjanmaata tehtiin Haapajärvellä

Lukutaito lisääntyi Suomessa sen jälkeen, kun oppivelvollisuuslaki tuli voimaan vuonna 1921. Lukutaitoisten haapajärvisten täytyi tyytyä tietenkin muualla Suomessa tehtyihin sanomalehtiin vielä silloin, kun kotipaikkakunnalla ei tehty omaa paikallislehteä. Maakuntalehdet ja aluelehdet laativat...

Rauha

Rauha


Rauha

Istun terassillani riipputuolissa. Katos antaa armahtavan varjon polttavassa helteessä. Istun silmät kiinni kuunnellen vienoja tuulikelloja, jotka helisevät tuulessa. Hetkeksi tavoitan sen lapsuuteni huolettomuuden, joka oli silloin se tavallinen mielentila. On kesä, hyppelen maantieltä kotiini...

Hiljaiset kädet

Hiljaiset kädet


Hiljaiset kädet

Miten noista käsistä onkaan tulleet noin pienet ja hennot. Ne lepäävät peitteellä liikkumattomina, kuin sanoen, että kaikki on nyt tehty. Vuosikymmenten askareet, monenlaiset päivät ovat liukuneet ohitse ihan kuin huomaamattomasti. Usein olen katsellut vanhusten käsiä ennenkin ja miettinyt...