Blogit
Pyörittelyä

Pyörittelyä

Heti ensimmäisellä viikolla Kuopiossa ostin pyöräilykypärän. Täällä kaikilla on sellainen, koska tiet ovat pannukakkukukkulaa toisensa perään ja hurjasta vauhdista törmäämisen vaara todellinen. Nousujen jälkeen tulevat laskut, jotka koettelevat jarruja. Varsinkin ne koettelevat minun pyöräni jarruja, jotka huutavat heti kun isken ne pohjaan. Kirskunta tervehtii vastaantulijoita, ja nämä kääntävät häveliäästi päänsä pois. Jaksan kyllä hymyillä heille, mutta samalla ihmettelen viiden vuoden takaista mielijohdettani, joka sai minut ostamaan pyörän värin perusteella.

Se on vihreä. Minä luonnehdin sävyä heleäksi, joku toinen ehkä räikeäksi. Nyt vihreyden alta alkaa kuoriutua ruosteenvärinen totuus: raskaat metalliosat ovat painuneet toisiaan vasten riipiväksi äänten kakofoniaksi. Pyörät raastavat lokasuojien mutkista itselleen pyörimistilaa. Repussani kulkee jatkuvasti kaksi ylläpidollista tarve-esinettä: ketjuöljy ja pyöränpumppu. Niiden avulla laiminlyöty tunturini kulkee eteenpäin vielä kilometrin, ja eikös vielä huomennakin pari. Tehohuoltoa se tarvitsisi, samoin kuin kunto joka sitä liikuttaa. Siksi tunnenkin ne alamäkiä edeltävät loputtomat ylämäet ennen kaikkea hapottavissa pohjelihaksissani.

Erään lohdullisen säännön opin onnekseni syksyn ensimmäisessä tutustumisillassa: Ketään ei hylätä puuskuttamisen takia. Joka viikko poljemme kaverijoukolla minne ilta sattuu kutsumaan. Matkalla on – yllätys, yllätys – mäkiä, ja jos yksivaihteisen mummopyörän omistaja aikoo pysyä vaihdepyöräilijöiden peesissä, hänen on poljettava henkensä kaupalla.Siinä sitten puuskutellaan pannukakkukatuja, linssit huurussa, kypäräpäät matalalla. Viimeistään punaisissa liikennevaloissa joku seisoo odottamassa viimeistä, ja aina joku muukin taipuu taluttamaan sen ankarimman ylämäen. Ketään ei ole jätetty välille hinkumaan ja vinkumaan kilpaa fillarinsa kanssa. Eikä jätetä.

Silti taidan nyt tietää yo-juhlarahoille sopivan sijoituskohteen, ja sen vuoksi vihreän kaunokaiseni perii pian pikkusisko. Se tekee vähän kipeää, mutta niin on hyvä: Pohjanmaan lempeillä lakeuksilla pyörävanhukselle koittavat letkeät eläkepäivät.

Kirjoita kommentti

Lisää luettavaa

Itä-Pohjanmaata tehtiin Haapajärvellä

Itä-Pohjanmaata tehtiin Haapajärvellä


Itä-Pohjanmaata tehtiin Haapajärvellä

Lukutaito lisääntyi Suomessa sen jälkeen, kun oppivelvollisuuslaki tuli voimaan vuonna 1921. Lukutaitoisten haapajärvisten täytyi tyytyä tietenkin muualla Suomessa tehtyihin sanomalehtiin vielä silloin, kun kotipaikkakunnalla ei tehty omaa paikallislehteä. Maakuntalehdet ja aluelehdet laativat...

Rauha

Rauha


Rauha

Istun terassillani riipputuolissa. Katos antaa armahtavan varjon polttavassa helteessä. Istun silmät kiinni kuunnellen vienoja tuulikelloja, jotka helisevät tuulessa. Hetkeksi tavoitan sen lapsuuteni huolettomuuden, joka oli silloin se tavallinen mielentila. On kesä, hyppelen maantieltä kotiini...

Hiljaiset kädet

Hiljaiset kädet


Hiljaiset kädet

Miten noista käsistä onkaan tulleet noin pienet ja hennot. Ne lepäävät peitteellä liikkumattomina, kuin sanoen, että kaikki on nyt tehty. Vuosikymmenten askareet, monenlaiset päivät ovat liukuneet ohitse ihan kuin huomaamattomasti. Usein olen katsellut vanhusten käsiä ennenkin ja miettinyt...