Blogit
Sadetta suojassa

Sadetta suojassa

Jahtikausi on päässyt hyvään vauhtiin, jänikset ja koira saaneet kyytiä.
Hieman on jahdissa ollut ylimääräistä jännitettä. Pantasusiseuranta on ollut ahkerassa käytössä. En kylläkään voi luottaa siihen että maastossa ei olisi susia, vaikka pantasudet olisivatkin poissa.
Sudet ovat tulleet varsin vahvasti osaksi ympäristöämme. Onhan se hienoa että kyseinen jalo saalistaja jakaa jahtimaat kanssamme, onpa jopa kameramiehelle hieman yritystä saada kuvattua villi susi metsässä. Hienoa varmasti siihen asti kunnes paras jahtikaveri ja perheenjäsen pistetään parempiin suihin.
Jahtimies koirineen jää kotiin, valokuvaaja kameroineen lähtee maastoon. Mutta miksi mennä metsään? Sudethan, ainakin eräät yksilöt viihtyvät aivan asetuksien lähettyvillä. Mummot ovat joutuneet puolustamaan kissojaan susilta haravan avulla. Ovatkohan nyt arvot hieman heittäneet häränpyllyä. Sutta suojellaan lailla mutta mummoa ja kissaa ei, eikä metsämiehen koiraa. Nämä häirikkö yksilöt saavat ihmiset pelon valtaan. Kaikkialla vakuutellaan ettei susi tee ihmiselle mitään, edes pienet lapset eivät ole vaarassa. Kerrotaan isosti ettei Suomen historia tunne tapauksia, että susi olisi hyökännyt ihmisen kimppuun. Heidän jotka tuollaista uskomusta levittävät olisi syytä tutustua asiaan hieman tarkemmin.

Onhan se kyllä totta, ettei susista ole ollut juurikaan harmia aiemmin, vasta 1970 luvun jälkeen rupesivat nousemaan otsikoihin. Ensin harvemmin, mutta nykyään jatkuvasti. Tuohon on selvä syy, eihän susia ollut 1800-1900 luvun aikoihin. Tuohon lienee syynä metsästys arvokkaan nahan johdosta. Jos niihin aikoihin johonkin korpeen ilmestyi sudenjäljet, niin heti oli ”sudenhiihtäjä” kannoilla. Sudet oppivat varomaan ihmisasutuksia. Olihan erämaatkin silloin isompia, nykyään isot selkoset ovat tällä korkeudella historiaa. Susille ei enää löydy sellaista ympäristöä.
Sudet ovat nyt levittäytymässä Suomeen sellaisella vauhdilla, että nyt pitää jo saada asioihin järjestys. Ymmärrän suojelijoiden kannan kyllä, mutta he liikkuvat ohuilla jäillä. Susipelko on tarttuvaa, ja lisääntyvät vahingot ja kohtaamiset suden kanssa lisäävät pelkoa. Pelon saavuttaessa ns. kipupisteen, ei enää ole susia suojeltavaksi. Pitääkö tässäkin asiassa odottaa kunnes se kuuluisa on pöksyissä, tilanne riistäytynyt käsistä.
En minä halua hätyytellä susia pihaltani pois, olisihan ne helppo kuvata, mutta sudet eivät kuulu pihoihin.
Salakaadot ovat nyt vähentäneet kaatolupia. Luulenpa salakaatojen lisääntyvän, sillä petopolitiikkaan ei uskota. Minäkin ymmärrän ettei pantasusi ole mieleinen kaadettava. Onhan kyseiseen yksilöön sijoitettu euroja sekä aikaa. Onko se kuitenkaan hyvä syy antaa sellaisen yksilön aiheuttaa lisää pelkoja. Pian on tehtävä jotain, ettei susiviha kasva siihen asteelle mitä se oli 1800-luvun lopulla. Se tietäisi suden katoamista lopullisesti.

Kirjoita kommentti

Lisää luettavaa

Itä-Pohjanmaata tehtiin Haapajärvellä

Itä-Pohjanmaata tehtiin Haapajärvellä


Itä-Pohjanmaata tehtiin Haapajärvellä

Lukutaito lisääntyi Suomessa sen jälkeen, kun oppivelvollisuuslaki tuli voimaan vuonna 1921. Lukutaitoisten haapajärvisten täytyi tyytyä tietenkin muualla Suomessa tehtyihin sanomalehtiin vielä silloin, kun kotipaikkakunnalla ei tehty omaa paikallislehteä. Maakuntalehdet ja aluelehdet laativat...

Rauha

Rauha


Rauha

Istun terassillani riipputuolissa. Katos antaa armahtavan varjon polttavassa helteessä. Istun silmät kiinni kuunnellen vienoja tuulikelloja, jotka helisevät tuulessa. Hetkeksi tavoitan sen lapsuuteni huolettomuuden, joka oli silloin se tavallinen mielentila. On kesä, hyppelen maantieltä kotiini...

Hiljaiset kädet

Hiljaiset kädet


Hiljaiset kädet

Miten noista käsistä onkaan tulleet noin pienet ja hennot. Ne lepäävät peitteellä liikkumattomina, kuin sanoen, että kaikki on nyt tehty. Vuosikymmenten askareet, monenlaiset päivät ovat liukuneet ohitse ihan kuin huomaamattomasti. Usein olen katsellut vanhusten käsiä ennenkin ja miettinyt...