Blogit
Uuden kotikaupungin lumoissa

Uuden kotikaupungin lumoissa

Asumme Hong Kongin saarella ja täällä on todella vihreää vaikkei heti uskoisi. Vihreät vuoret  ja lukuisat puistot ovat hyvä vastapaino pilvenpiirtäjärykelmille.
Kaupunkia rakennettaessa on säädetty, että tietty määrä pitää säilyttää rakentamattomana mm. viihtyvyyden takia. Wikipedia tietää kertoa, että noin 40 prosenttia jäljellä olevasta alasta jätetään viheralueiksi.
Koko Hong Kongin alueen pinta-ala on 1092 neliökilometriä ja asukasluku noin seitsemän miljoonaa. Haapajärven pinta-ala on 790 neliökilometriä ja asukasluku noin 7ı600. Ruuhka-aika on saanut ihan eri mittakaavat täällä ollessa.

Silti kaikki sujuu varsin hyvin. Metrot, raitiovaunut ja bussit ovat täsmällisiä. Jalankulkijat ja pyöräilijät soljuvat virrassa siinä missä autot ja taksit. Tämä turisti on saanut osakseen vain pari tööttäystä, kun ei millään tahdo muistaa, että täällä on vasemmanpuoleinen liikenne. Väenpaljoudesta huolimatta ihmismassat näyttävät liikkuvan kapeilla jalkakäytävillä todella nopeasti paikasta toiseen, eikä tuuppimista tai varsinaista tunkua näytä olevan missään

Pohdimme tätä yksi päivä kävellessämme päämäärättömästi pitkin keskustan katuja. Kaupungissa on tarkat säännöt miten liikutaan, millä nopeudella ja mikä on hyvää liikennekäytöstä. On kirjoitettuja sääntöjä ja kirjoittamattomia ja näiden avulla tämä kaupunki varmasti toimiikin. Pienestä töytäisystä ei voi hermostua ja joskus on vain pakko jonottaa. Miten ihmeessä siihen täpötäyteen metroon mahtuu joka pysäkillä aina vaan lisää ihmisiä ja silti pystyy hengittämään?

Täällä ei voi pahemmin karsastaa kanssamatkustajia eikä kassille ei voi varata missään omaa penkkiä. Meteliä tulee aikamoinen määrä kaikesta liikenteestä ja sen vuoksi pidetään kohteliaana olla kailottamatta puhelimeen omia juttuja kovaäänisesti tai ylipäätään huutamista tai muuta möykkäämistä. Puheensorina on jatkuvaa, korviaraastavaa meteliä on toistaiseksi ollut vain suurilla toreilla missä myydään niin ruokaa, tilpehööriä ja vaatetta.

Olen tutustunut vain tähän ”kotisaaren” puolelle, Kowloon ja Uudet Territoriot saavat vielä odottaa. Saaren puoli on hyvin siisti, jopa niin siisti että se jaksaa yhä hämmästyttää, mitä nyt pakokaasut ja viemärit pölähtää välillä. Joka puolella on merkkejä ettei roskaaminen / syljeskely / vandalismi ole sallittu ja millaiset sanktiot siitä on luvassa (ainakin sakot ja jopa vankeutta). ”Thank you for not spitting” – lause on tullut tutuksi.

Televisiossa, kaduilla ja bussien kyljissä on mainoksia miten vältetään moskiittojen ja kaikenlaisten pöpöjen leviäminen tai kuinka pestään kädet oikeaoppisesti. On siinä tietysti järkeä, kun ajattelee miten nopeasti täällä joku epidemia pääsisi leviämään. Hisseissä, metroissa, ovissa, liukuportaissa, pankkiautomaateilla ja lähes kaikkialla on kylttejä tai tarroja missä kerrotaan kuinka usein kahvat, kädensijat tai näppäimet puhdistetaan.

Kävellessäni kadulla ja yrittäessäni hengittää vain varovasti kaiken pakokaasun keskellä, en jaksa uskoa että kaupasta ostettu yksittäispakattu luomumandariini paljoa auttaisi. Tässä muuten yksi syy lisää liikkua metrolla eikä vaan kävellä kadulla.
Vaikka tulin maaseudun rauhasta tänne metropoliin, sopeutuminen on ollut helppoa. Ystäväni repesi nauramaan, kun kerroin täällä olevan suorastaan kotoinen tunnelma. Uskon tämän johtuvan kaupungin länsimaalaisuudesta, toimivuudesta ja siitä, että englannilla pärjää.
Hong Kong on kyllä todella mielenkiintoinen kaupunki. Onkin hyvin sanottu, että täällä Itä kohtaa Lännen. Näillä näkymin se pitää todella paikkansa, odotan innolla mitä kaikkea täältä löytyykään.

Kirjoita kommentti

Lisää luettavaa

Itä-Pohjanmaata tehtiin Haapajärvellä

Itä-Pohjanmaata tehtiin Haapajärvellä


Itä-Pohjanmaata tehtiin Haapajärvellä

Lukutaito lisääntyi Suomessa sen jälkeen, kun oppivelvollisuuslaki tuli voimaan vuonna 1921. Lukutaitoisten haapajärvisten täytyi tyytyä tietenkin muualla Suomessa tehtyihin sanomalehtiin vielä silloin, kun kotipaikkakunnalla ei tehty omaa paikallislehteä. Maakuntalehdet ja aluelehdet laativat...

Rauha

Rauha


Rauha

Istun terassillani riipputuolissa. Katos antaa armahtavan varjon polttavassa helteessä. Istun silmät kiinni kuunnellen vienoja tuulikelloja, jotka helisevät tuulessa. Hetkeksi tavoitan sen lapsuuteni huolettomuuden, joka oli silloin se tavallinen mielentila. On kesä, hyppelen maantieltä kotiini...

Hiljaiset kädet

Hiljaiset kädet


Hiljaiset kädet

Miten noista käsistä onkaan tulleet noin pienet ja hennot. Ne lepäävät peitteellä liikkumattomina, kuin sanoen, että kaikki on nyt tehty. Vuosikymmenten askareet, monenlaiset päivät ovat liukuneet ohitse ihan kuin huomaamattomasti. Usein olen katsellut vanhusten käsiä ennenkin ja miettinyt...