Blogit
Laukaisu metsässä

Laukaisu metsässä

Suunnittelin lähtöä jänisjahtiin, ajatuksena laukaista kamera haulikon sijaan. Olen aiemminkin tehnyt näin, ehkä ikä tekee kamerasta mieluisamman laukaistavan. Saattaa osasyynä olla myös kiinnostukseni valokuvaukseen.

Ilma oli metsästyksellisesti haastava. Aamuyöstä oli alkanut lumisade ja sen ennustettiin kestävän pitkälle päivään. Kuvauksellisesti päivä voisi olla mielenkiintoinen, lumisade antaa mielenkiintoisen lisän kuviin. Valo vain voi olla hieman riittämätön, ainakin pitemmälle objektiivilleni. Niin sanottu F-luku kyseisessä objektiivissa on 4-6,5, joten pidemmillä matkoilla valaisu tulisi aiheuttamaan omat harminsa. Yritetään korjata ISO-luvulla hieman asiaa. Käyttämäni kamera vain ei kuvaa kovin hyviä kuvia yli 1600 ISO-luvun.

_MG_7915

Pääsimme perille Lahtarin kodalle. Ilma oli niin kuin ennusteet lupasivat,  lunta oli satanut viitisen senttiä ja uutta tuli koko ajan lisää.

Laskimme koiran irti. Niki lähti tavoilleen uskollisena vauhdikkaasti metsän hämäryyteen. Tutkapannan avulla seurasimme koiran hakua, samalla virittelimme tulet kodan suojiin. Nyt vain odottelimme aamun valkenemista ja ajon alkua. Tässä hämärävalaistuksessa ei onnistuisi jäniksen kuvaaminen, silä  jänis ei varmaankaan tulisi tarpeeksi lähelle.

Näin puhtaan lumen aikaan jänis tulisi välttelemään tieuria. Jänis ei halua jättää selkeää ja helposti ajettavaa jälkeä koiralle. Toisin oli lumettomaan aikaan, silloin jänikset suorastaan hakeutuivat tieurille. Paljailla tieurilla oli helpompi saada hajujälki katoamaan.

Aamukahvit ja makkarat oli nautittu, kun ajo oli kiihkeänä kuulunut jonkin aikaa metsän siimeksestä. Ajo kierteli isohkoa lenkkiä  käyden välillä tieuran lähellä. Kertaakaan jäniksellä ei ollut sellaista hätää, että olisi pitänyt tielle tulla. Aikansa kierreltyään samoja polkuja jänis sai Nikin eksytettyä jäljiltään. Koira jäi selvittelemään hukkaa. Tunnin verran koira työskenteli metsässä ennekuin ajo taas raikui. Nyt ajo vain lähti etenemään suoraviivaisesti ja nopeasti. Meillä heräsi epäilys ajettavaksi löytyneen ketun, mikä myöhemmin varmistuikin.

Tiesin entuudestaan sen, että päivästä tulisi pitkä. Niki oli sitkeä ajuri ja kettu jättäisi helpomman ajojäljen kuin jänis. Soitin siis kotijoukoille ja pyysin heitä tuomaan lisää evästä ja ajokoiran pennut. Meillä on kaksi uutta ajurin alkua kasvamassa, Urkki ja Jalmari, jotka olivat noin kolmen kuukauden ikäisiä. Pääsisivät hieman tutustumaan tulevaan työskentelyympäristöönsä.

_MG_7921

 

Oli hieno saada pennut maastoon leikkimään ja riehumaan, vaikka ilta jo rupesi hämärtymään. Nyt oli kuvattavaa ja aika kului mukavasti. Tutkan avulla seurasimme Nikin edesottamuksia maastossa, kunnioitus koiraa kohti kasvoi kokoajan. Vauhtia oli ja kilometrejä kertyi.

Kovasti Urkki ja Jalmari kiertelivät lähimetsässä tutkien kaikki mahdolliset jäljet ja hajut. Pian pennut kuitenkin väsyivät ja saivat ansaitsemansa lämpimän autokyydin kotiin. Olipahan uusia kokemuksia, mistä nähdä koiran unta.

Ilta kahdeksalta saimme ajurimme Nikin kiinni, ajettavista ei saatu kuvia. Niin kuin monesti ennenkin olimme reissuun tyytyväisiä. Kameran kanssa on haasteellista saada saalista. Mutta aina jotain saa ikuistettua ja reipas ulkoilu on aina palkitsevaa.

Kirjoita kommentti

Lisää luettavaa

Itä-Pohjanmaata tehtiin Haapajärvellä

Itä-Pohjanmaata tehtiin Haapajärvellä


Itä-Pohjanmaata tehtiin Haapajärvellä

Lukutaito lisääntyi Suomessa sen jälkeen, kun oppivelvollisuuslaki tuli voimaan vuonna 1921. Lukutaitoisten haapajärvisten täytyi tyytyä tietenkin muualla Suomessa tehtyihin sanomalehtiin vielä silloin, kun kotipaikkakunnalla ei tehty omaa paikallislehteä. Maakuntalehdet ja aluelehdet laativat...

Rauha

Rauha


Rauha

Istun terassillani riipputuolissa. Katos antaa armahtavan varjon polttavassa helteessä. Istun silmät kiinni kuunnellen vienoja tuulikelloja, jotka helisevät tuulessa. Hetkeksi tavoitan sen lapsuuteni huolettomuuden, joka oli silloin se tavallinen mielentila. On kesä, hyppelen maantieltä kotiini...

Hiljaiset kädet

Hiljaiset kädet


Hiljaiset kädet

Miten noista käsistä onkaan tulleet noin pienet ja hennot. Ne lepäävät peitteellä liikkumattomina, kuin sanoen, että kaikki on nyt tehty. Vuosikymmenten askareet, monenlaiset päivät ovat liukuneet ohitse ihan kuin huomaamattomasti. Usein olen katsellut vanhusten käsiä ennenkin ja miettinyt...