Blogit
Peukku pystyssä kohti kevättä

Peukku pystyssä kohti kevättä

Nyt olen liftannut. Sen piti olla riskialtista ja hurjaa ja jotenkin luvatonta, mutta ei se ollut. Se oli vain ilmaista.

Karkasin uudeksi vuodeksi Lappiin, kapean auringon ja leveiden hymyjen maahan. Suuntana oli Suomen kainalossa sijaitseva pikkuruinen Muonio, jossa kaverini käy eräopaskoulua ja työskentelee brittien täyttämässä hotellissa tonttuna. Vuoden vaihtuessa istuimme Alexander Stubbin entisen EU-avustajan kanssa Muonionjärven jäällä ja teimme lupauksia, jotka unohdimme tietysti heti. Muonion lumi oli syvää ja valkoista, tunturisiluetit sinisiä ja ihmiset täynnä ilotulitteita kirjavampia tarinoita.

Ja kuten mainitsin, jossain vaiheessa oivalsimme, ettei linja-auto ole ainoa keino taittaa puolen tuhannen kilometrin paluumatkaa länsirajaa alas. Eräänä aamuna kiedoimme päidemme ympäri kimpun kaulahuiveja ja raahauduimme laukkuinemme heiluttelemaan peukaloita ja suunnan kertovaa kylttiä Muoniontien varteen. Ja kappas, illalla kuudelta olimme perillä Oulun Professorintiellä, hyvin ravittuina ja huvitettuina.

Ensimmäinen kyyti, kaksi nuorta naista, auttoi meidät Kolariin asti. Siellä, huoltoaseman pihassa, kiersimme juttelemassa tankkaajien kanssa mukavia, ja lopulta lapinlomalta palaileva lapsiperhe pakettiautoineen arveli meidät tarpeeksi viattomiksi ja pelasti kyytiinsä. Diili osoittautui hyväksi: me saimme kyydin, lapset viihdyttäjiä ja äiti ja isä keskusteluseuraa. Lopulta he olisivat tahtoneet viedä meidät Joensuuhun asti, sillä kummallisten muukalaisten seurassa lapset unohtivat pitkästyä ja kinastella. Vanhempien mielestä paras takapenkkileikki taisi olla puolen tunnin mittainen hiljaisuuskilpailu, jonka aikana viestittiin vain pantomiimilla ja paperilapuilla.

Nyt sijainti on Kuopio ja suunta on kohti kevättä. Se tarkoittaa valkoisia verhoja, pitkiä kirjeitä ja pidempiä luentoja. Lisäksi se tarkoittaa ahkeraa hyllyjen ja taulujen ripustamista, sillä kämppis sai isältään lahjaksi porakoneen. Vuorollaan yksi meistä kolmesta poraa ja kaksi jännittää peukalot pystyssä, ettei terä ota osumaa seinän sisäisistä sähköjohdoista. Se on kuulemma liftaamista järkevämpi tapa käyttää peukaloita, sillä Oulun alapuolella liftaajat tunnetusti ryöstetään, raiskataan ja murhataan.

Viisauden ääni kuuluu kutakuinkin näin: älä kokeile sitä muualla kuin kotona. Aavistuksen tylsää, mutta mitäpä tuosta. Seuraavaksi kokeillaan sohvasurffausta.

Kirjoita kommentti

Lisää luettavaa

Itä-Pohjanmaata tehtiin Haapajärvellä

Itä-Pohjanmaata tehtiin Haapajärvellä


Itä-Pohjanmaata tehtiin Haapajärvellä

Lukutaito lisääntyi Suomessa sen jälkeen, kun oppivelvollisuuslaki tuli voimaan vuonna 1921. Lukutaitoisten haapajärvisten täytyi tyytyä tietenkin muualla Suomessa tehtyihin sanomalehtiin vielä silloin, kun kotipaikkakunnalla ei tehty omaa paikallislehteä. Maakuntalehdet ja aluelehdet laativat...

Rauha

Rauha


Rauha

Istun terassillani riipputuolissa. Katos antaa armahtavan varjon polttavassa helteessä. Istun silmät kiinni kuunnellen vienoja tuulikelloja, jotka helisevät tuulessa. Hetkeksi tavoitan sen lapsuuteni huolettomuuden, joka oli silloin se tavallinen mielentila. On kesä, hyppelen maantieltä kotiini...

Hiljaiset kädet

Hiljaiset kädet


Hiljaiset kädet

Miten noista käsistä onkaan tulleet noin pienet ja hennot. Ne lepäävät peitteellä liikkumattomina, kuin sanoen, että kaikki on nyt tehty. Vuosikymmenten askareet, monenlaiset päivät ovat liukuneet ohitse ihan kuin huomaamattomasti. Usein olen katsellut vanhusten käsiä ennenkin ja miettinyt...