Blogit
Kun raha ratkaisee

Kun raha ratkaisee

Viime viikkojen yksi puhutuimmista aiheista Haapajärvellä on ollut Tiitonrannan lähimetsiin tuleva mahdollinen Kopsan kultakaivos. Itsekin Tiitonrannalla lapsuuden asuneena Kopsan alue on hyvin tuttu ja muistan vielä hyvinkin kuinka parikymmentä vuotta sitten pikkupoikana tuli lähdettyä sinne etsimään kultaa veljen kanssa, ja tietysti sieltä jonkun kivenkin myös löysimme jossa oli kultaa kiven pinnalla. Mahtoi olla sitä katinkultaa mutta arvokkaalta se silloin tuntui ja pelkkä ajatuskin siitä että aivan vieressä olisi kultakaivos tuntui enemmän kuin hienolta!

Vuodet vierivät ja Kopsan aluekin rauhoittui aikoinaan koeporauksien jälkeen, kunnes minulle täysin yllättäen lehdestä sai, tai tässä tapauksessa joutui lukemaan että Kopsaan olisi suunnitteilla yli 200 hehtaarin suuruinen kaivosalue.

Kopsan kultakaivos ei saa minulta tänä päivänä juuri minkäänlaista ymmärrystä. Yhdeksässä vuodessa on aineksia saada aikaan ympäristökatastrofi kun kahdensadan hehtaarin kaivosalueen keskelle tulee heti alkuun kahdentoista hehtaarin avolouhos. Se että räjäytysäänet kaivokselta kuuluu jopa 10-15 kilometrin päähän on vielä pientä siihen verrattuna että lähialueiden luonto menetetään saastumisen vuoksi. Monet marjastajat, metsästäjät, sienestäjät ja raittiissa ulkoilmassa liikkujat joutuvat siirtymään aivan uusille apajille kun maisema pilataan laajalta alueelta. Lintujen laulun on sanottu lakkaavan vähintään viiden kilometrin säteeltä. No tuskinpa linnut muutenkaan viihtyisi melussa, pölyssä ja saasteissa. Linnuston kannalta harmillista on se, että Kopsasta alle kolmen kilometrin päässä Iso-Kuuhingolla on loistavia paikkoja kahlaajille. Alueella on viihtynyt mm. Haapajärven harvoja pikkutyllejä ja pikkulepinkäisiä. Aarnialueellekin tulee kultakaivokselta matkaa alle neljä kilometriä jossa on tähän asti ollut sitä koskematonta puhdasta metsää.

Jos jotain hyvää pitäisi keksiä tuosta mahdollisesta hankkeesta josta yritysvoitot menee Kanadaan ja yhteisöverot Nivalaan, niin nostaisin Haapajärven talvilintulaskennat. Olen pitänyt Haapajärven talvilintulaskennat 23. kertaa ja osa reitistä kiertää Kopsan vierestä. Tämähän tarkoittaisi sitä että jos siellä alettaisiin louhimaan kultaa niin metsäautoteitäkin parannettaisiin, ja saisin osan matkasta kävellä varmasti paremmalla tiellä. Kun linnutkin ovat hävinneet kokonaan isolta osalta talvilintulaskentareittiä, niin talvipakkasilla ei tarvitsisi sormia palelluttaa linnuista tehtyjen muistiinpanojen takia. Oli se sitten reitillä lähellä kaarteleva maakotka tai edestä nouseva riekko, kuten Kopsan alueella on käynyt.

No kevät tulee vauhdilla ja keväisin retket kannattaa suunnata Kortejärven lintutornille. Kortejärvi on keväällä huikea paikka kun monet vesilinnut, kahlaajat ja peltolinnut pysäyttävät muuttomatkansa. Ai niin,  siitäkin kannattaa nauttia edes sen pienen hetken minkä ehtii. Kun Tiitonrannalta ovat lähteet kuivuneet niin arseenin saastuttama typpipitoinen pohjavesi pumpataan Kortejärveen ja taas on uutta tarinaa…

Toivottavasti tässä asiassa järki voittaa rahanhimon.

 

Kirjoita kommentti

Lisää luettavaa

Itä-Pohjanmaata tehtiin Haapajärvellä

Itä-Pohjanmaata tehtiin Haapajärvellä


Itä-Pohjanmaata tehtiin Haapajärvellä

Lukutaito lisääntyi Suomessa sen jälkeen, kun oppivelvollisuuslaki tuli voimaan vuonna 1921. Lukutaitoisten haapajärvisten täytyi tyytyä tietenkin muualla Suomessa tehtyihin sanomalehtiin vielä silloin, kun kotipaikkakunnalla ei tehty omaa paikallislehteä. Maakuntalehdet ja aluelehdet laativat...

Rauha

Rauha


Rauha

Istun terassillani riipputuolissa. Katos antaa armahtavan varjon polttavassa helteessä. Istun silmät kiinni kuunnellen vienoja tuulikelloja, jotka helisevät tuulessa. Hetkeksi tavoitan sen lapsuuteni huolettomuuden, joka oli silloin se tavallinen mielentila. On kesä, hyppelen maantieltä kotiini...

Hiljaiset kädet

Hiljaiset kädet


Hiljaiset kädet

Miten noista käsistä onkaan tulleet noin pienet ja hennot. Ne lepäävät peitteellä liikkumattomina, kuin sanoen, että kaikki on nyt tehty. Vuosikymmenten askareet, monenlaiset päivät ovat liukuneet ohitse ihan kuin huomaamattomasti. Usein olen katsellut vanhusten käsiä ennenkin ja miettinyt...