Blogit
Ankan perässä aprillipäivänä

Ankan perässä aprillipäivänä

Satama:Hong Kong

Huhtikuun 1. päivä ei erottanut koko päivänä oliko aamu vai ilta. Synkkää ja harmaata!

 

 

Tiedättekö taiteilija Florentijn Hofmanin jättikokoisen kumiankan? Se mikä kiertää ympäri maailmaa levittämässä iloa? Minäkin tiedän. Luin viime perjantaina lehdestä tulevan viikon tapahtumia. Innostuin, kun huomasin tämän jättiläisankan olevan tiistaina Victoria Harbourissa.

Taiteilija on kuulema kyllästynyt ankan ainaiseen huonoon tuuriin eli puhkeamiseen ja aikoo nyt tuoda ankan takaisin Hong Kongiin ja räjäyttää sen palasiksi. Naureskelin uutiselle, en uskonut sen pitävän paikkaansa. Aprillipila ihan varmasti tuo räjäytys.

Hypätään tiistaihin: Sää on ollut karmea monta päivää, mutta lähdin sadetta uhmaten kohti satamaa. Piti ehtiä käydä siellä ennen kuin ennustettu ukkoskuuro iskee. Ihmettelin miten rauhallista on. Satama on yleensä aivan täynnä ihmisiä! Ehkä huono sää ja aamupäivä vaikuttivat asiaan. Kävelin lähemmäs, kiersin nurkan taakse – ja huomasin ettei koko ankkaa ole missään. Tajusin samalla sekunnilla miksi lehdessä oli niin vähän tarkempia tietoja. Näpyttelin uutisen esiin ja olisi pitänyt lukea kommentit tarkemmin. Aprillia luki aika monessa, kun vaan viitsi lukea. No, sain hieman erilaisia kuvia satamasta mitä ajattelin.

Säästä puheenollen, jos Suomessa on ollut erikoinen talvi niin sama juttu täällä. Tammikuu oli erikoisen lämmin, helmikuu oli puolestaan kylmin 18 vuoteen. Jo maaliskuussa iski ensimmäiset, erityisen rajut kaatosateet ja ukkosmyrskyt. Oli kokemus seurata vuorokauden kestävää myräkkää, kahlata nilkkoja myöden tulvivalla kotikadulla ja nähdä uutisista miten golfpallon kokoiset rakeet moukaroivat pohjoisosia.  Maanvyörymä- ja tulvavaroituksia annettiin joka puolelle kaupunkia.

Muutama viikko sitten hytisin kylmästä kovassa viimassa ja katsoin miten mummot kaivoivat pipoja käsilaukuistaan. Pari päivää myöhemmin tarkenin t-paidassa. Talven aikana tuli huomattua miten kylmältä ”lämmin” voi tuntua. Olen vähän naureskellut ulkomailla asuvien kokemuksille etelän maiden kylmistä talvista, mutta naureskelu loppui lyhyeen. En olisi ikinä uskonut, että tarvitsen pari paitaa, takin, kaulaliinan ja hanskat kun ulkona on +16c. Kylmästä ilmasta varoitettiin, kun mittari painui alle +18c!

Kova tuuli, kylmän kosteat kivitalot ja tehokkaat ilmastoinnit saivat kyllä hampaat kalisemaan. Tässäkään talossa ei ole lämmitystä ja vain yksinkertaiset ikkunat. Kerran jos toisenkin kävin suihkussa hampaat kalisten tai hyppelin televisiota katsellessa. Paras ostos tänä talvena oli ehdottomasti lämmityslaite! Nyt tarkenee ilman villasukkia, pyykit kuivuvat ja koneella naputtelu onnistuu ilman sinertäviä sormia!

Kirjoita kommentti

Lisää luettavaa

Itä-Pohjanmaata tehtiin Haapajärvellä

Itä-Pohjanmaata tehtiin Haapajärvellä


Itä-Pohjanmaata tehtiin Haapajärvellä

Lukutaito lisääntyi Suomessa sen jälkeen, kun oppivelvollisuuslaki tuli voimaan vuonna 1921. Lukutaitoisten haapajärvisten täytyi tyytyä tietenkin muualla Suomessa tehtyihin sanomalehtiin vielä silloin, kun kotipaikkakunnalla ei tehty omaa paikallislehteä. Maakuntalehdet ja aluelehdet laativat...

Rauha

Rauha


Rauha

Istun terassillani riipputuolissa. Katos antaa armahtavan varjon polttavassa helteessä. Istun silmät kiinni kuunnellen vienoja tuulikelloja, jotka helisevät tuulessa. Hetkeksi tavoitan sen lapsuuteni huolettomuuden, joka oli silloin se tavallinen mielentila. On kesä, hyppelen maantieltä kotiini...

Hiljaiset kädet

Hiljaiset kädet


Hiljaiset kädet

Miten noista käsistä onkaan tulleet noin pienet ja hennot. Ne lepäävät peitteellä liikkumattomina, kuin sanoen, että kaikki on nyt tehty. Vuosikymmenten askareet, monenlaiset päivät ovat liukuneet ohitse ihan kuin huomaamattomasti. Usein olen katsellut vanhusten käsiä ennenkin ja miettinyt...