Blogit
Rakas elämä

Rakas elämä

Radiossa George Otsin ääni kertoo laulun sanoin rakastavansa elämää. Miten yö päättyy ja uusi päivä koittaa kirkkaana.  Viiltävä kaipaus valtaa mieleni.  Ajattelen niitä, jotka eivät enää jaksaneet rakastaa tätä elämää.

Heille nouseva päivä ei näyttäytynyt kirkkaana vaan väsymyksen ja kadonneen ilon autiomaana.  Uupuneen silmät tähyilivät toiseen maailmaan.  Satamaan mihin laivat pitkän ja vaarallisen matkan jälkeen rantautuvat.  He lähtivät ja jättivät tämän näyttämön.  Toisilla oli pääosa, joku sai tyytyä pieneen sivurooliin.
Moni oli vain kuiskaaja, toisten vuorosanoista huolehtiva.  Ne jotka jäävät, ovat täynnä kysymyksiä.  Itsessään vahvat voivat kyseenalaistaa poistuvan valintaa.  Kuka meistä näkee lähimmäisen sisimpään. Tietää ahdistuksen ja tuskan määrän.  Väsyneen ihmisen matkajalkineisiin on vaikea vieraan sovittaa omia askeleitaan.
Vain Ihmisen Poika tuntee ihmisen kaikkein salatuimmankin kivun.  Hän ymmärtää.  Me saatamme kysyä missä Hän oli silloin, kaikkein suurimman hädän hetkellä.  Hän oli ihan lähellä, kantamassa uupuneen taakkaa.  Kunpa voisimme nähdä nuo ihmeelliset silmät.  Kuinka ne ovat täynnä rakkautta ja sääliä.  Armoa ja laupeutta.  Hän kumartuu särkyneen ihmisen puoleen, haavoitettu käsi koskettaa  kärsivää ja niitä, jotka jäävät näiden mysteerien keskellä suremaan.
Voimme ehkä yhtyä laulun sanoihin, joissa nuoruuden haaveet ja muistojen hetket ovat rakastamisen arvoista elämää. Silloinkin kun mennyt vyöryy sisään kaikista ikkunoista ja ovista, kivun ollessa sietämätöntä, saa jostain voimaa sanoa;  rakastan elämää.

sirpa koski

Kirjoita kommentti

Lisää luettavaa

Itä-Pohjanmaata tehtiin Haapajärvellä

Itä-Pohjanmaata tehtiin Haapajärvellä


Itä-Pohjanmaata tehtiin Haapajärvellä

Lukutaito lisääntyi Suomessa sen jälkeen, kun oppivelvollisuuslaki tuli voimaan vuonna 1921. Lukutaitoisten haapajärvisten täytyi tyytyä tietenkin muualla Suomessa tehtyihin sanomalehtiin vielä silloin, kun kotipaikkakunnalla ei tehty omaa paikallislehteä. Maakuntalehdet ja aluelehdet laativat...

Rauha

Rauha


Rauha

Istun terassillani riipputuolissa. Katos antaa armahtavan varjon polttavassa helteessä. Istun silmät kiinni kuunnellen vienoja tuulikelloja, jotka helisevät tuulessa. Hetkeksi tavoitan sen lapsuuteni huolettomuuden, joka oli silloin se tavallinen mielentila. On kesä, hyppelen maantieltä kotiini...

Hiljaiset kädet

Hiljaiset kädet


Hiljaiset kädet

Miten noista käsistä onkaan tulleet noin pienet ja hennot. Ne lepäävät peitteellä liikkumattomina, kuin sanoen, että kaikki on nyt tehty. Vuosikymmenten askareet, monenlaiset päivät ovat liukuneet ohitse ihan kuin huomaamattomasti. Usein olen katsellut vanhusten käsiä ennenkin ja miettinyt...