Blogit
Kaappikaverimme härö

Kaappikaverimme härö

Sunnuntain 31.8. piti olla lepopäivä, mutta kun avasimme kesän jälkeen Kuopion kodin kuivamuonakaapin, ymmärsimme, ettei siitä tulisi sellainen. Satoja. Pieniä. Tummia. Jotain elävää ja hyvin pientä, paljon. Raotimme pussia – kuhinaa. Nostimme rasiaa – kuhinaa.

Googletus – kodin tuholaiset. Kaveri kämmenelle ja analysointi – ilmiselvästi härö. Ruskea, litteä, kolmimillinen koppakuoriainen, kuusi väkäjalkaa ja itsensä kokoiset valkeat toukat. Riisihärön elämän tarkoitus on lisääntyä räjähdysmäisesti myslipussissani ja täyttää sen jälkeen munillaan huoneiston mitättömimmätkin raot.

Siitä alkoi kahden viikon paniikkia tapaileva taistelu. Kuivamuonat kaatopaikalle, käteen rätti, imuri ja suihkepullo ätäkkää hyönteismyrkkyä. Siisteydestä tuli pakkomielle: aavistuksenomaisinkin leivänmuru tuntui uhkalta – olihan se mahdollinen ateria kuokkavieraalle.

Monta kertaa päivässä kolusin kontillani keittiön lattiaa ja nitistelin puikkelehtivia sukkuloita. Tekniikka kehittyi: paras oli peukalonkynnellä tähtäys; paperilla huitaisemalla evoluution sitkeäksi muokkaama pikkuotus ei kummentunut. Ja joka päivä niitä sikisi lisää.

Kahden viikon jälkeen eräs ystävällinen sielu hoksautti, että vastuu tuholaisista on kerrostalomme taloyhtiöllä. Hoitamattomana tikittävä tuholaispommi leviää muihinkin huoneistoihin vaikeuttaen edesvuokraamista.

Seuraavana aamuna suojapukuinen myrkyttäjä soitti ovikelloa. Happinaamari hihassa roikkuen hän nosti kynnyksen yli monikiloisen pumpattavan myrkkysäiliön, lohdutti, että esiintymä ei ole harvinainen, vaikka harva ongelmasta huutelee, ja hääti meidät ulos. Myrkytyksen jälkeen lakaisimme selällään retkottavia, mustaksi kärventyneitä pikkukavereita kasoihin.

Nyt härö on poissa, mutta toipuminen kestää aikaa. Kämppäoloissa kaikki viljaan viittaava, jauhemainen ja murustava saa minut edelleen varpailleen. Itseasiassa ne kaksi taisteluviikkoa karppasin ihan olosuhteiden pakosta: kämpällä ainoa kuidunlähde oli visusti ilmatiiviiseen rasiaan suljettu ruisnäkkileipävarasto.

Se tässä vähän harmittaa, ettemme ole varmoja, toiko härön asuntoomme kauralesepaketti vai Lidlin hedelmämysli. Emme siis pääse boikotoimaan. Itse emme enää iki kuuna päivänä jätä kumpaakaan muhimaan kuumaan kesäasuntoon.

PS Muuten menee feroce – myrskyisästi. Lumimyräkkä pyörittää punaisiksi lehahtaneita vaahteroita. Ostin kirpputorilta kassillisen lapasia ja villasukkia: jotain pehmeää opiskelijan ja syksyn väliin.

Kirjoita kommentti

Lisää luettavaa

Itä-Pohjanmaata tehtiin Haapajärvellä

Itä-Pohjanmaata tehtiin Haapajärvellä


Itä-Pohjanmaata tehtiin Haapajärvellä

Lukutaito lisääntyi Suomessa sen jälkeen, kun oppivelvollisuuslaki tuli voimaan vuonna 1921. Lukutaitoisten haapajärvisten täytyi tyytyä tietenkin muualla Suomessa tehtyihin sanomalehtiin vielä silloin, kun kotipaikkakunnalla ei tehty omaa paikallislehteä. Maakuntalehdet ja aluelehdet laativat...

Rauha

Rauha


Rauha

Istun terassillani riipputuolissa. Katos antaa armahtavan varjon polttavassa helteessä. Istun silmät kiinni kuunnellen vienoja tuulikelloja, jotka helisevät tuulessa. Hetkeksi tavoitan sen lapsuuteni huolettomuuden, joka oli silloin se tavallinen mielentila. On kesä, hyppelen maantieltä kotiini...

Hiljaiset kädet

Hiljaiset kädet


Hiljaiset kädet

Miten noista käsistä onkaan tulleet noin pienet ja hennot. Ne lepäävät peitteellä liikkumattomina, kuin sanoen, että kaikki on nyt tehty. Vuosikymmenten askareet, monenlaiset päivät ovat liukuneet ohitse ihan kuin huomaamattomasti. Usein olen katsellut vanhusten käsiä ennenkin ja miettinyt...