Blogit
Syksy – vuoden pimeintä aikaa?

Syksy – vuoden pimeintä aikaa?

Syksy jo saa, harmaa on maa? Elämme jälleen sitä aikaa vuodesta, jolloin luonto puhkeaa syksyiseen kukkaan. Puiden lehdet saavat monia erilaisia värisävyjä ja maakin saa kesän jälkeen päälleen uudenlaista väriä, josta saamme nauttia vain syksyisin.

Menkää siis hyvät ihmiset metsään nauttimaan luonnonantimista, sienistä ja pienistä pyöreistä puolukoista, jos teillä on siihen mahdollisuus!

Itse en pääse metsään – ainakaan niin usein. Olen kuitenkin viime aikoina viettänyt enemmän aikaa ulkona kuunnellen syksyistä tuulen huminaa ja katsellen puista lumihiutaleen lailla leijailevia värikkäitä lehtiä. Olen huomannut, että näin mieli pysyy virkeämpänä ja valoisampana, varsinkin jos voin lähteä yksin näille syksyisille retkilleni. Se tuo retkiini salaperäisyyttä ja mielikuvitus lähtee leikkisästi laukkaamaan ja voin olla hetken vain omien ajatusteni kanssa.

Syksyn pimeinä iltoina voi sytyttää kynttilän ja hörpätä kupillisen kahvia tai teetä kera sisarusten tai hyvien ystävien. Kynttilä tuo valoa, iloa ja tunnelmaa ehkä näihin harvinaisiin iltoihin yhdessä perheen tai ystävien kanssa.

Näillä esimerkeillä yritän saada teidät pohtimaan sitä onko syksy oikeasti niin piemää aikaa niin kuin me monesti kuvitellaan? Vai syksyn pimeys meidän ”korvien välissä”. Toki ymmärrän, että syksyn pimeillä ajoilla tarkoitetaan aikaa, jolloin ei ole vielä lunta, mutta on pimeää. Onko kuitenkin osittain kyse meidän asenteista ja siitä, että emme yksinkertaisesti huomaa ympärillämme olevia iloisia asioita ja/tai tapahtumia, koska ulkona on syksyisin niin pimeää?

Miettikääpä tällaista asiaa. Niin teen itsekin!

Kirjoita kommentti

Lisää luettavaa

Itä-Pohjanmaata tehtiin Haapajärvellä

Itä-Pohjanmaata tehtiin Haapajärvellä


Itä-Pohjanmaata tehtiin Haapajärvellä

Lukutaito lisääntyi Suomessa sen jälkeen, kun oppivelvollisuuslaki tuli voimaan vuonna 1921. Lukutaitoisten haapajärvisten täytyi tyytyä tietenkin muualla Suomessa tehtyihin sanomalehtiin vielä silloin, kun kotipaikkakunnalla ei tehty omaa paikallislehteä. Maakuntalehdet ja aluelehdet laativat...

Rauha

Rauha


Rauha

Istun terassillani riipputuolissa. Katos antaa armahtavan varjon polttavassa helteessä. Istun silmät kiinni kuunnellen vienoja tuulikelloja, jotka helisevät tuulessa. Hetkeksi tavoitan sen lapsuuteni huolettomuuden, joka oli silloin se tavallinen mielentila. On kesä, hyppelen maantieltä kotiini...

Hiljaiset kädet

Hiljaiset kädet


Hiljaiset kädet

Miten noista käsistä onkaan tulleet noin pienet ja hennot. Ne lepäävät peitteellä liikkumattomina, kuin sanoen, että kaikki on nyt tehty. Vuosikymmenten askareet, monenlaiset päivät ovat liukuneet ohitse ihan kuin huomaamattomasti. Usein olen katsellut vanhusten käsiä ennenkin ja miettinyt...