Blogit
Vuosipäivän taifuuni

Vuosipäivän taifuuni

Ensimmäinen vuosi on vierähtänyt Hong Kongissa lähes päivälleen. Vuosipäivän kunniaksi oli taas taifuuni, aivan kuten vuosi sitten. Tämä taifuuni, Kalmaegi, ei onneksi iskenyt suoraan kaupunkiin. Se meni kuitenkin ”läheltä”, alle 400 kilometrin päästä. Ei toisaalta ole kauheasti tämän pienen kokemuksen jälkeen hinkua kokea miltä kohdalle osuva taifuuni tuntuu.

Viime viikonloppuna oli uskomattoman kuuma ja painostava ilma. Todellakin tyyntä myrskyn edellä! Maanantaina televisiossa oli vähän väliä uutisia lähestyvästä taifuunista ja observatorion nettisivuilta pystyi seuraamaan myrskyn reittiä. Maanantai-iltana annettiin tason 8 varoitus (tasoja on yhteensä kymmenen). Tämä on ollut korkein sinä aikana, kun olen täälllä asunut.

Tuolla tasolla tuulenpuuskat ovat voimakkuudeltaan 63- 117 km/h. Ihmisiä pyydettiin valmistautumaan myrskyyn, suorittamaan varotoimenpiteet ajoissa, parkkeeraamaan auto johonkin missä siihen tulee vähiten vahinkoa ja siirtymään viipymättä koteihinsa. Osa kaupoista näytti sulkevan ovensa tavallista aiemmin. Ala-aulan lasiovet teipattiin ja irtaimisto siirrettiin turvaan.

Aluksi kaikki tämä tuntui jännittävältä, naurattikin alkuillasta puuskittaiset tuulet. Myöhemmin ei enää naurattanut, kun alkoi tosissaan myrskytä. Vettä tuli välistä kuin saavista kaatamalla. Ja se tuuli, se oli jotain aivan uskomatonta! Olin vielä aamuyöllä hereillä, koska olin varma, että parvekkeen ovi lähtee lentoon ja ikkunat pirstoutuvat hetkenä minä hyvänsä. Kuuntelin läpi yön talon ääniä; kolinaa, paukahduksia, pulputusta, natisevia nurkkia ja lähes kirkuvaa tuulta. Parvekkeen ovi huusi tuntikausia kuin teepannu.

Kävin yöllä olohuoneessa katsomassa näkisikö ulos yhtään ja miltä terassin ovi näyttää. Ulos ei oikeastaan nähnyt ja onneksi ovikin pysyi huudosta huolimatta paikallaan. Aamulla tason 8 varoitus oli edelleen voimassa, vaikkei myrsky ollut mitään verrattuna yölliseen. Läheiset koulut olivat kiinni ja talon ympärillä olevilla teillä kiersi nauhana punakattoisia takseja. Suurempia vahinkoja ei näyttänyt olevan lähistöllä. En muista nähneeni niin hiljaisia katuja täällä ikinä! Kauemapanakin olevilla teillä ei näyttänyt menevän kuin pari hassua autoa ja bussia.

Myrsky meni kuitenkin aika nopeasti ohi. Puoleen päivään mennessä varoitustaso oli laskettu kolmoseen ja kaupunki jatkoi siitä mihin edellispäivänä jäätiin. Lähdin ulos ja tunnelma oli kuin aamuruuhkan aikaan. Ihmiset näyttivät menevän töihin vasta silloin ja vain pieni osa liikkeistä oli edelleen suljettu. Vettä ripsi vähän, ilma oli todella miellyttävä ja raikas. Siellä täällä oli jo kerätty kasaan roskia ja oksia.

Pahiten näytti kärsineen tosiaan vain puut, jotkin mainoskyltit ja ikkunat. Pienemmät tuulenpuuskat jatkuivat vielä pari päivää. Sen verran navakkaa tuuli oli, että sateenvarjo näki loppunsa. Taisi olla kolmas varjo tämän vuoden aikana.

Toisaalta, huonompi tuuri kävi eräälle suomalaiselle miehelle kenen päästä tuulenpuuska nappasi silmälasit eikä niitä ole sen koommin näkynyt! Mutta onneksi sateenvarjot eivät tästä kaupungista lopu. Ostoksille siis -heti kun tuo ukkoskuuro menee ohi!

Kirjoita kommentti

Lisää luettavaa

Itä-Pohjanmaata tehtiin Haapajärvellä

Itä-Pohjanmaata tehtiin Haapajärvellä


Itä-Pohjanmaata tehtiin Haapajärvellä

Lukutaito lisääntyi Suomessa sen jälkeen, kun oppivelvollisuuslaki tuli voimaan vuonna 1921. Lukutaitoisten haapajärvisten täytyi tyytyä tietenkin muualla Suomessa tehtyihin sanomalehtiin vielä silloin, kun kotipaikkakunnalla ei tehty omaa paikallislehteä. Maakuntalehdet ja aluelehdet laativat...

Rauha

Rauha


Rauha

Istun terassillani riipputuolissa. Katos antaa armahtavan varjon polttavassa helteessä. Istun silmät kiinni kuunnellen vienoja tuulikelloja, jotka helisevät tuulessa. Hetkeksi tavoitan sen lapsuuteni huolettomuuden, joka oli silloin se tavallinen mielentila. On kesä, hyppelen maantieltä kotiini...

Hiljaiset kädet

Hiljaiset kädet


Hiljaiset kädet

Miten noista käsistä onkaan tulleet noin pienet ja hennot. Ne lepäävät peitteellä liikkumattomina, kuin sanoen, että kaikki on nyt tehty. Vuosikymmenten askareet, monenlaiset päivät ovat liukuneet ohitse ihan kuin huomaamattomasti. Usein olen katsellut vanhusten käsiä ennenkin ja miettinyt...