Blogit
Joulun iloa ja tunnelmaa erilaisena

Joulun iloa ja tunnelmaa erilaisena

”Lumi on jo peittänyt kukat laaksosessa.” Tämä tuttu joululaulu nousee kun katson ikkunasta hämärää, mutta lumen valaisemaa maisemaa. On niin mukava kun syksyisen pimeyden ja synkkyyden tilalle on tullut valkoinen hanki, pimeydessä loistavat kynttilät ja oikea joulunvalo..

Ainakin minä olen nauttinut täysillä siitä kun ulkona on lunta ja pakkasta ja uskon, että teistä moni on kokenut samoin. Tosin tänään huomasin jälleen kerran sen, että talvella pyörätuolilla liikkuminen ei ole niin helppoa. Mutta vaikka sanon, että se ei ole aina helppoa, se ei kuitenkaan tarkoita sitä että talvella olisi mukavaa! Itse asiassa se ettei kaikki ole niin helppoa tuo päivään monesti piristystä. Näissä tilanteissa on vain hyväksi kun osaa nauraa itselleen ja makeasti sittenkin!

Edellä mainitut tilanteet eivät kuitenkaan joulumieltä ja tunnelmaa sumenna. Esimerkiksi viime vuonna menimme joulukirkkoon. Kirkkoon meni auraamaton polku, joten pyörätuolin työntäminen siinä oli hikistä puuhaa, koska hanki upotti. Tilanne oli koominen ja minua nauratti kovasti.

Se ei kuitenkaan häirinnyt tuon jouluyön tunnelmaa ja olin iloinen, että pääsin joulukirkkoon. Ja olin taas yhtä kokemusta rikkaampi. Vaikka matka kirkkoon oli mielenkiintoinen ja jäi varmasti mieleen pitkäksi aikaa ja on yksi mukava jouluinen muisto. Tärkeintä oli kuitenkin sanoma oikeasta joulun valosta Jeesusta, joka syntyi tallin seimeen.

Toivottavasti tämä oikea joulunsanoma saisi olla meidän jokaisen sydämessä tänä jouluna!

Kirjoita kommentti

Lisää luettavaa

Itä-Pohjanmaata tehtiin Haapajärvellä

Itä-Pohjanmaata tehtiin Haapajärvellä


Itä-Pohjanmaata tehtiin Haapajärvellä

Lukutaito lisääntyi Suomessa sen jälkeen, kun oppivelvollisuuslaki tuli voimaan vuonna 1921. Lukutaitoisten haapajärvisten täytyi tyytyä tietenkin muualla Suomessa tehtyihin sanomalehtiin vielä silloin, kun kotipaikkakunnalla ei tehty omaa paikallislehteä. Maakuntalehdet ja aluelehdet laativat...

Rauha

Rauha


Rauha

Istun terassillani riipputuolissa. Katos antaa armahtavan varjon polttavassa helteessä. Istun silmät kiinni kuunnellen vienoja tuulikelloja, jotka helisevät tuulessa. Hetkeksi tavoitan sen lapsuuteni huolettomuuden, joka oli silloin se tavallinen mielentila. On kesä, hyppelen maantieltä kotiini...

Hiljaiset kädet

Hiljaiset kädet


Hiljaiset kädet

Miten noista käsistä onkaan tulleet noin pienet ja hennot. Ne lepäävät peitteellä liikkumattomina, kuin sanoen, että kaikki on nyt tehty. Vuosikymmenten askareet, monenlaiset päivät ovat liukuneet ohitse ihan kuin huomaamattomasti. Usein olen katsellut vanhusten käsiä ennenkin ja miettinyt...