Blogit
Valon ja varjojen kevät!

Valon ja varjojen kevät!

On kaunis aurinkoinen sunnuntaipäivä. Istun mietteissäni, mieleeni palaa viime kevät iloineen, suruineen ja yllättävine käänteineen. Olin silloin Ranuan Kristillisellä opistolla viestintälinjalla. Tammikuussa palatessani joululomalta takaisin opistoon tiesin, että kevätlukukausi minun kohdalla ei olisi kovin helppo.  Kannoin opistolle tulessani kaiken muun tavaran lisäksi myös matikan kirjoja ja tiesin, että siitä alkaa valmistautuminen kevään tuleviin ylioppilaskirjoituksiin. Tämä ei ollut kuitenkaan kovin helppo yhtälö.

Olin opistonuori ja toisaalta ylioppilaskirjoituksiin valmistautuva kokelas. Päivällä tietysti osallistuin opiston tunneille.  Aika usein löysin itseni iltaisin asunnoltani laskemasta matikkaa, joten päivittäinen vapaa- aika ja ystävin kanssa yhdessäolo jäivät joskus melko vähäiseksi. Välillä vaati melkoista kurinalaisuutta lähteä laskemaan, kun kaverit pitivät hauskaa. Ei se aina niin helppoa ollut, toisinaan oli liiankin helppoa, kun uppouduin matikan ihmeelliseen maailmaan.

Välillä laskin niin ahkerasti, että silmissä vilisi vain matikan kaavat, kuten toisen asteen yhtälö, enkä osannut muuta ajatella ja taas toisinaan olin väsynyt ja kyllästynyt koko hommaan. Onneksi osasin välillä heittää ”vapaalle”, nauraa ja nauttia opistovuodesta.

Opistovuoden aikana sain kokea monenlaista. Opistokevät oli kirjava. Kirjavaksi sen teki se, että olin opistonuori ja yo- kokelas yhtä aikaa ja mietin silloin paljon elämäni valoja ja varjoja vammaisena. Kaiken lisäksi kaikki puurtaminen matikan laskemisen suhteen näytti aluksi valuvan hukkaan. Kun ensimmäiset tulokset tuli ja en päässytkään ylioppilaaksi. Se tietysti harmitti, kun takana oli niin kova työ. Mutta kaikki ei ole vielä tässä!

Opistovuosi päättyi, sieltä jäivät rakkaat muistot. Kaiken kaikkiaan takana on työn täyteinen vuosi.  Sen jälkeen alkoi tapahtua ihmeellisiä asioita, nimittäin kaikkien vaiheiden jälkeen minulle ilmoitettiin, että olet sittenkin ylioppilas. Tapahtui yllättävä käänne, jota oli aluksi vaikea uskoa. Tietysti ilo oli ylimmillään, mutta tuli aivan epätodellinen olo.

Mitä tästä kaikesta opimme? Opimme sen, että koskaan ei kannata luovuttaa, vaikka tuntuu, että peli on menetetty ja olet kaikkesi tehnyt. Pakassa voi olla kuitenkin vielä yksi avaamaton kortti! Näin sai tapahtua, koska niin oli tarkoitettu.  Toisten ihmisten elämässä tapahtuu toisinaan yllättäviä asioita, joista saamme itse kukin oppia ja pysähtyä miettimään miksi näin tapahtui.

1 Kommentti

  1. mopo59 24.4.2015

    Olihan se jymy-ylllätys viime keväänä!

Kirjoita kommentti

Lisää luettavaa

Itä-Pohjanmaata tehtiin Haapajärvellä

Itä-Pohjanmaata tehtiin Haapajärvellä


Itä-Pohjanmaata tehtiin Haapajärvellä

Lukutaito lisääntyi Suomessa sen jälkeen, kun oppivelvollisuuslaki tuli voimaan vuonna 1921. Lukutaitoisten haapajärvisten täytyi tyytyä tietenkin muualla Suomessa tehtyihin sanomalehtiin vielä silloin, kun kotipaikkakunnalla ei tehty omaa paikallislehteä. Maakuntalehdet ja aluelehdet laativat...

Rauha

Rauha


Rauha

Istun terassillani riipputuolissa. Katos antaa armahtavan varjon polttavassa helteessä. Istun silmät kiinni kuunnellen vienoja tuulikelloja, jotka helisevät tuulessa. Hetkeksi tavoitan sen lapsuuteni huolettomuuden, joka oli silloin se tavallinen mielentila. On kesä, hyppelen maantieltä kotiini...

Hiljaiset kädet

Hiljaiset kädet


Hiljaiset kädet

Miten noista käsistä onkaan tulleet noin pienet ja hennot. Ne lepäävät peitteellä liikkumattomina, kuin sanoen, että kaikki on nyt tehty. Vuosikymmenten askareet, monenlaiset päivät ovat liukuneet ohitse ihan kuin huomaamattomasti. Usein olen katsellut vanhusten käsiä ennenkin ja miettinyt...