Blogit
Lainsuojattomat!

Lainsuojattomat!

Enkä tässä yhteydessä tarkoita heillä lännentarinoista tuttuja revoverisankareita,  vaan omia vanhuksiamme. Heidät on jätetty melkeinpä oman onnensa nojaan selviytymään elämän viimeisistä vuosista. Tuotanto- ja lemmikkieläimistäkin pidetään parempaa huolta kuin ihmisistä. Kun eläimiä kohdellaan huonosti, joku puuttuu asiaan ja tilanne muuttuu. Lehmät pääsevät ulos vihreille laitumille määräysten mukaan, jotkut vanhat eivät ole käyneet ulkona jopa vuosiin.

Nekin jotka pääsevät ja uskaltautuvat ulos, joutuvat monesti törkeitten rikosten uhreiksi.  Usein nämä rikolliset ovat ulkomaalaisia ja sanon tämän olematta rasisti.  Poliisi on voimaton näiden tekijöitten kohdalla. Ikäihmisten hoidosta on puhuttu niin pitkälle kuin muistini ulottuu.  Muutoksia on tapahtunut vain huonompaan suuntaan. Laitospaikkoja on ruvettu ajamaan alas hölmöläisten tavoin. Ei ole varmistettu että korvaavia tiloja on tarvitseville.

Puhutaan niin kauniisti kodista, miten se on jokaisen vanhuksen paras paikka. Lopuksi se elämä kotona supistuu vuoteeseen missä odotetaan päivän kohokohtaa. Hoitajan armahtavaa piipahdusta. Asia on niin kuin Katri Rönn tuossa Maaselän jutussakin toteaa. Kotihoito tekee parhaansa niillä voimavaroilla mitä heillä on. Hoitajat ovat tunnollisia ja heidät ajetaan loppuun tällä menolla. Nyt jo monilla paikkakunnilla on vaikea saada kotihoitoon työntekijöitä, mikä on ihan ymmärrettävää. Ihmisiä ja varsinkaan vanhoja ei voi hoitaa minuuttiaikataululla.

Muuttuuko tämä tilanne koskaan? Pahalta näyttää kun on pakko tehdä säästöjä. Yksinkertaisinta ne on kohdistaa puolustuskyvyttömiin ihmisiin. Ihmisarvo kuuluu myös vanhuksille. Oikeus toisten ihmisten yhteyteen, ei sulkemista oman kodin turvattomaan hiljaisuuteen. Tätä asiaa ei voi lakaista maton alle jos aiomme olla sivistysvaltio. Jos aiomme maksaa velkamme hyvinvointimme rakentajille, siihen on nyt korkea aika tarttua.

Ensimmäinen askel on asenteissa ja arvoissa. Loppuihan aikoinaan köyhien kauppaaminen huutokaupoissakin. Tosin tänäänkin käydään vähän samantapaista kauppaa. Hinta ratkaisee vanhustenhoidossakin, ei laatu eikä ihmisarvo. Kaikkien näiden valintojen edessä on syytä muistaa psalmin sanat: ”Autuas se, joka pitää huolta vähäosaisesta. Hänet Herra pelastaa pahana päivänä”.  Me kaikki vanhenemme ja jos nyt emme näitä asioita hoida kuntoon, saamme seuraukset niittää myös oman elämämme illassa.

Kirjoita kommentti

Lisää luettavaa

Itä-Pohjanmaata tehtiin Haapajärvellä

Itä-Pohjanmaata tehtiin Haapajärvellä


Itä-Pohjanmaata tehtiin Haapajärvellä

Lukutaito lisääntyi Suomessa sen jälkeen, kun oppivelvollisuuslaki tuli voimaan vuonna 1921. Lukutaitoisten haapajärvisten täytyi tyytyä tietenkin muualla Suomessa tehtyihin sanomalehtiin vielä silloin, kun kotipaikkakunnalla ei tehty omaa paikallislehteä. Maakuntalehdet ja aluelehdet laativat...

Rauha

Rauha


Rauha

Istun terassillani riipputuolissa. Katos antaa armahtavan varjon polttavassa helteessä. Istun silmät kiinni kuunnellen vienoja tuulikelloja, jotka helisevät tuulessa. Hetkeksi tavoitan sen lapsuuteni huolettomuuden, joka oli silloin se tavallinen mielentila. On kesä, hyppelen maantieltä kotiini...

Hiljaiset kädet

Hiljaiset kädet


Hiljaiset kädet

Miten noista käsistä onkaan tulleet noin pienet ja hennot. Ne lepäävät peitteellä liikkumattomina, kuin sanoen, että kaikki on nyt tehty. Vuosikymmenten askareet, monenlaiset päivät ovat liukuneet ohitse ihan kuin huomaamattomasti. Usein olen katsellut vanhusten käsiä ennenkin ja miettinyt...