Blogit
Kaikki nelijalkaiset maistuvat

Kaikki nelijalkaiset maistuvat

mango

Stereotypiat ovat mielestäni aina yhtä viihdyttävä keskustelunaihe -ja aika monelta osin paikkansapitäviä. Helppo ja takuuvarma keskustelunaihe paikassa kuin paikassa. Kiinassa syödään kissoja ja koiria, kaikki ajavat polkupyörillä ja osaavat kung futa. Suomessa juodaan lumihangessa viinaa, neljäntuulenlakki päässä, kesät talvet.
Mikäs sen hauskempaa kuin hieman värittää stereotypiaa ja lisätä vettä myllyyn! Niin vastapuolikin tekee ja molemmat nauravat.
Suomesta luotu kuva maailmalla ei olekaan niin tylsä ja yksipuolinen mitä monesti tulee ajateltua. Hong Kongiin verrattuna täysin erilainen luonto, kaikkialla oleva tila, saasteettomuus, kierrätys, teknologia, lähituotanto, lumi, Lappi ja Joulupukki ovat valtava valtti mitä ei ehkä ymmärrä, ellei sitä tarkastele pidemmän matkan päästä.

Joka kerta, kun mainitsen olevani Suomesta, ensimmäiset lauseet liittyvät jollain tavalla kylmyyteen tai pohjoiseen sijaintiin. Tottahan se tietysti on. Suomi on kylmä verrattuna subtrooppiseen Hong Kongiin.
Suurta hilpeyttä (ja jopa haikeutta tuskaisen kuumana päivänä) aiheutti, kun näytin sen hetkistä säätiedotetta: Haapajärvi, kesäkuu, iltapäivä, +10 c, tuntuu kuin +6 c. Hong Kong, kesäkuu, ilta, +28 c, tuntuu kuin +38 c.
Keskusteluista tulee monesti aika hauskoja. Eräskin asiakaspalvelija näytti olevan aidosti kauhuissaan, kun kerroin Suomen vuodenajoista, sijainnista ja valon määrästä kesällä. Sehän on kauhean kaukana! Miten te voitte elää siellä (niin pohjoisessa)? Miten voitte nukkua kesällä!?
Hotellin työntekijä esitti vilunväristyksiä, mutta mainitsi ilosta hihkuen Joulupukin. Kahvilassa pöytääni istahti kerran vanhempi yhdysvaltalainen herrasmies. Hän halusi vaihtaa pari sanaa ihan vain siitä ilosta, koska ”näkee jonkun hieman kaltaisensa”. Joulupukin ja lumen sijaan hän otti heti puheeksi teknologian ja Nokian. Totesimme seuraavassa hetkessä samat asiat Hong Kongista, hymyssä suin. Väkimäärään tottuu, mutta edelleen se jaksaa hämmästyttää.

Olen monet kerrat keskustellut paikallisen ystäväni kanssa Suomen ja Hong Kongin eroista. Ruoka kertoo mielestäni kulttuurista paljon. Puolin ja toisin on päitä pyöritelty, kerrottu ja kuunneltu tarinoita paikallisista erikoisuuksista.
Hong Kongissa syödään kaikki millä on neljä jalkaa- paitsi pöytä. Kaikissa suomalaisissa ruuissa on vain kilo perunaa, suolaa ja voita. Tottapuhuen metsistä saatavat marjat ja sienet ovat aiheuttaneet ihastusta. Ihanko oikeasti voitte vain kävellä metsään ja kerätä niitä?
Samanlaista ihastusta minussa herättää ajatus siitä, että jonkun puutarhassa voi poimia tuoreita mangoja. Ystäväni iäkäs äiti kyseli kiinnostuneena saako Suomesta ylipäätään hedelmiä.
Ystäväni on opettanut minulle kiinalaisen / hongkongilaisen (näissä on ero kuin yöllä ja päivällä, uskokaa pois!) tee-ja ruokakulttuurin monimutkaisuuksia. Itse näytin miten leivotaan korvapuusteja ja koko touhu ikuistettiin kymmeniin valokuviin. Suurinta ihmetystä taisi aiheuttaa kaikkien vaiheiden jälkeen raesokeri!
Hetken päästä vertailtiin jo aasialaisten ja eurooppalaisten kokoeroja, mutta pullakahvit näyttivät maistuvan molemmille yhtä hyvin!

Kuvat: Kiinalaista ruokaa ja hongkongilaista jälkiruokaa.

Kirjoita kommentti

Lisää luettavaa

Itä-Pohjanmaata tehtiin Haapajärvellä

Itä-Pohjanmaata tehtiin Haapajärvellä


Itä-Pohjanmaata tehtiin Haapajärvellä

Lukutaito lisääntyi Suomessa sen jälkeen, kun oppivelvollisuuslaki tuli voimaan vuonna 1921. Lukutaitoisten haapajärvisten täytyi tyytyä tietenkin muualla Suomessa tehtyihin sanomalehtiin vielä silloin, kun kotipaikkakunnalla ei tehty omaa paikallislehteä. Maakuntalehdet ja aluelehdet laativat...

Rauha

Rauha


Rauha

Istun terassillani riipputuolissa. Katos antaa armahtavan varjon polttavassa helteessä. Istun silmät kiinni kuunnellen vienoja tuulikelloja, jotka helisevät tuulessa. Hetkeksi tavoitan sen lapsuuteni huolettomuuden, joka oli silloin se tavallinen mielentila. On kesä, hyppelen maantieltä kotiini...

Hiljaiset kädet

Hiljaiset kädet


Hiljaiset kädet

Miten noista käsistä onkaan tulleet noin pienet ja hennot. Ne lepäävät peitteellä liikkumattomina, kuin sanoen, että kaikki on nyt tehty. Vuosikymmenten askareet, monenlaiset päivät ovat liukuneet ohitse ihan kuin huomaamattomasti. Usein olen katsellut vanhusten käsiä ennenkin ja miettinyt...