Blogit
Myös opettajien on kannettava vastuunsa

Myös opettajien on kannettava vastuunsa

”Opettaja varoittaa: Laiskoja oppilaita on yhä enemmän, mutta opettaja ei ole enää auktoriteetti, vaan viihdyttäjä” Näin Eva Sundgren kirjoitti mielipidetekstissään Helsingin Sanomien nettisivuilla (24.10.2015).

Niinpä niin. Nuoret ovat laiskoja, mitään saamattomia somessa roikkuvia tuilla eläviä yhteiskunnan taakkoja. Tässä muutamia ajatuksia yelisellä tasolla siitä, mitä tekstistä nousi mieleen.
Tekstissä kerrotaan Suomen kehutun koulujärjestelmän huonontuneen lyhyessä ajassa. Voiko tästä syyttää pelkästään nuoria?
Nuorten syyllistämistä laiskoiksi on varmasti ollut joka vuosikymmenellä, mutta näin someaikana tuntuu, että sitä tulee joka puolelta. Ja tutkimuksiakin tulee joka tuutista, kuinka nuoret vain ovat älypuhelimillaan ja eivät tee mitään ”oikeassa elämässä”, vaan roikkuvat somessa.
Mikäli haluaa tänä päivänä olla perillä siitä mitä maailmassa tapahtuu, helpoin tapa siihen on olla siellä somessa. Mikäli haluat vaikuttaa asioihin, purnata vaikka kunnanvaltuuston päätöksistä, helpoin tapa siihen on some.

”Opettaja ei ole ollut enää aikoihin auktoriteetti saati asiantuntija, vaan lähinnä palvelija ja viihdyttäjä. Oppilaat ovat asiakkaita, jotka vaativat palvelua. Heillä on lähinnä oikeuksia muttei velvollisuuksia.”
Lähes kaikki varmaan muistavat tapauksen lähihistoriasta, kun opettaja poisti ruokalasta huonosti käyttäytyneen oppilaan ja sai potkut sen takia. Se herätti keskustelun opettajan asemasta.
Osa opettajista voi syyttää vain itseään siitä, jos ei saa pidettyä auktoriteettiaan yllä. Osa opettajista yrittää olla oppilaiden kavereita, ja selvitä sillä. Tai sitten eivät vain pysty siihen, että saisivat luokan hiljaiseksi. Mikäli jo ensimmäisellä oppitunnilla antaa kuvan että on rento opettaja joka ei kiellä mitään, ei häntä myöhemminkään uskota. Ensivaikutelma on tärkein.

Oppilaat vaativat yhä enemmän opettajiltaan, se ei ole väärin. Opettajan on osattava opettaa. Ei ole väärin vaatia hyvälaatuista opetusta.
Sundgrenin mukaan oppilailla ei ole velvollisuuksia. On niitä. Mutta mikäli niitä ei tehdä heti alussa selviksi ja vaadita niiden täyttämistä, ne unohtuvat ja niitä pidetään täytenä vitsinä.
”Jos lukiokurssi on jäänyt kesken oman laiskuuden takia, opettajilta kärtetään erikoisjärjestelyjä, jotta päästäisiin osallistumaan yo-kirjoituksiin mahdollisimman nopeasti.”
Jos kurssi todella on laiskuuden takia jäänyt kesken, ei opettajan tule suostua erikoisjärjestelyvaatimuksiin, ei vaikka vanhemmat soittelisivat vihaisia puheluita, ei vaikka oppilas kyynelsilmin sitä pyytäisi. Mutta välillä opettajatkin sekoittavat laiskuuden ja todellisen ongelman – viime syksynä ravasin sairaalassa harva se viikko nivelkipujen takia, mutta edelleenkään niihin ei ole löytynyt syytä, saati sitten helpotusta. Hassua kyllä, osa opettajista (älkää nyt tiputtako niitä arvosanoja!) tuntui ajattelevan, että olen vain laiska, ja siksi en käy koulussa, kun todellisuus oli sitä, että en itse päässyt aamuisin sängystä ylös saati sitten kylpyhuoneeseen asti, sillä nilkat ja polvet olivat niin kipeät.

”Ennen kuin norsunluutorneissa päätetään, mihin suuntaan koulutusta tällä kertaa lähdetään uudistamaan, kannattaisi perehtyä koulun nykytodellisuuteen vaikkapa ajankohtaisten tutkimusten avulla. Asioista pitäisi puhua niiden oikeilla nimillä.”
Aivan totta. Ennen kuin taas koulutuksesta leikataan ja laitetaan opettajat pakkolomalle, vähennetään henkilöstöä ja suurennetaan ryhmäkokoja, kannattaisi miettiä, onko valmiina kantamaan seuraukset siitä, että suomalaiset eivät hetkeen tule keikkumaan Pisa-tutkimuksien kärkisijoilla.

http://www.hs.fi/mielipide/a1445569999119 (luettu 25.10.2015)

Kirjoita kommentti

Lisää luettavaa

Itä-Pohjanmaata tehtiin Haapajärvellä

Itä-Pohjanmaata tehtiin Haapajärvellä


Itä-Pohjanmaata tehtiin Haapajärvellä

Lukutaito lisääntyi Suomessa sen jälkeen, kun oppivelvollisuuslaki tuli voimaan vuonna 1921. Lukutaitoisten haapajärvisten täytyi tyytyä tietenkin muualla Suomessa tehtyihin sanomalehtiin vielä silloin, kun kotipaikkakunnalla ei tehty omaa paikallislehteä. Maakuntalehdet ja aluelehdet laativat...

Rauha

Rauha


Rauha

Istun terassillani riipputuolissa. Katos antaa armahtavan varjon polttavassa helteessä. Istun silmät kiinni kuunnellen vienoja tuulikelloja, jotka helisevät tuulessa. Hetkeksi tavoitan sen lapsuuteni huolettomuuden, joka oli silloin se tavallinen mielentila. On kesä, hyppelen maantieltä kotiini...

Hiljaiset kädet

Hiljaiset kädet


Hiljaiset kädet

Miten noista käsistä onkaan tulleet noin pienet ja hennot. Ne lepäävät peitteellä liikkumattomina, kuin sanoen, että kaikki on nyt tehty. Vuosikymmenten askareet, monenlaiset päivät ovat liukuneet ohitse ihan kuin huomaamattomasti. Usein olen katsellut vanhusten käsiä ennenkin ja miettinyt...