Blogit
Lahjaksi iloinen mieli

Lahjaksi iloinen mieli

Näin joulun alla meille jokaiselle kiire on varmaan tuttu asia, kun joulun odottaminen ja valmistelu alkaa pikkuhiljaa, niin kaupoissa kuin kodeissa. Joku on saattanut jo pitkään kuunnella joululauluja ja luoda näin itselleen joulumieltä ja tunnelmaa.

Tällainen joulumieli ei kuitenkaan aina ole itsestäänselvyys. Joulumielen puuttumiseen saattaa olla syynä ihan vain joulun alla vallitseva kiire ja hössötys, tai sitten muut vaikeudet elämässä, sellaisetkin, joita emme edes tiedä olevan olemassa. Itse olen törmännyt tällaisiin tilanteisiin aika usein joko omassa tai muiden ihmisten elämässä. Silloin ihminen ei kaipaa ympärilleen kiirettä ja hälinää, vaan kiireetöntä läsnäoloa.

Valitettavasti on paljon niitä ihmisiä, jotka ”hukkuvat” kaiken joulun kiireen ja hälinän keskellä ja tuntevat olonsa yksinäiseksi. Vaikeassa elämäntilanteessa olevalle tai yksinäiselle paras joululahja voi olla se kun joku menee käymään ja kuuntelee ja tuo sillä tavalla vaikkapa jonkun läheisen elämään joulun ilon ja mielen. Tärkeintä ei ole ratkaista hänen ongelmiaan, vaan tuoda toivoa ja lohtua pimeyden keskelle.

Minua itseä lohdutti, joskus aikoinaan ajatus, että kaikilla asioilla on oma aikansa. Tähän ei ole ollut aina helppo luottaa, mutta se loi turvallisuutta ja uskoa tulevaisuuteen.  Vaikeat hetket voivat kestää pitkään, mutta eivät ikuisuuksia. Putken päästä näkyy pimeyden jälkeen aina valoa. Näin joulun alla olen iloinen, jos olen pystynyt tuomaan jollekin lahjaksi ilon ja joulumielen.

Kirjoita kommentti

Lisää luettavaa

Itä-Pohjanmaata tehtiin Haapajärvellä

Itä-Pohjanmaata tehtiin Haapajärvellä


Itä-Pohjanmaata tehtiin Haapajärvellä

Lukutaito lisääntyi Suomessa sen jälkeen, kun oppivelvollisuuslaki tuli voimaan vuonna 1921. Lukutaitoisten haapajärvisten täytyi tyytyä tietenkin muualla Suomessa tehtyihin sanomalehtiin vielä silloin, kun kotipaikkakunnalla ei tehty omaa paikallislehteä. Maakuntalehdet ja aluelehdet laativat...

Rauha

Rauha


Rauha

Istun terassillani riipputuolissa. Katos antaa armahtavan varjon polttavassa helteessä. Istun silmät kiinni kuunnellen vienoja tuulikelloja, jotka helisevät tuulessa. Hetkeksi tavoitan sen lapsuuteni huolettomuuden, joka oli silloin se tavallinen mielentila. On kesä, hyppelen maantieltä kotiini...

Hiljaiset kädet

Hiljaiset kädet


Hiljaiset kädet

Miten noista käsistä onkaan tulleet noin pienet ja hennot. Ne lepäävät peitteellä liikkumattomina, kuin sanoen, että kaikki on nyt tehty. Vuosikymmenten askareet, monenlaiset päivät ovat liukuneet ohitse ihan kuin huomaamattomasti. Usein olen katsellut vanhusten käsiä ennenkin ja miettinyt...