Blogit
Syö hyvin Portugalissa

Syö hyvin Portugalissa

Aloitetaanpa huonommasta päästä: leipä on melkein yksinomaan vitivalkoista vehnäleipää. Vain muutamissa harvoissa leipäsorteissa on vehnän seassa jotain muuta viljaa, niin että leivän värissä on tummempi vivahde.

No vehnästähän saa kuitenkin mukavan rapeakuorisia sämpylöitä ja isompiakin leipiä – muualla, vaan ei Portugalissa. Täällä leipä on kauttaaltaan pehmoista, ja vain paahtamalla siitä saa siedettävää. Johtuneeko pehmeys täällä rannikolla kosteasta ilmanalasta, meillähän ei ole sisämaasta kokemuksia. Tämän asiaintilan kanssa on kuitenkin elettävä.

Mutta ihminen ei elä pelkästään leivästä, ja muiden ruoka-aineiden kohdalla tilanne onkin huomattavasti valoisampi. Vihannesten ja hedelmien runsaus on häkellyttävä. Joukossa on sellaisia, joita emme ole koskaan nähneetkään, mutta kun ne ovat kaupan tiskille asti päässeet, niitä kannattaa kokeilla.

Portugali on merivaltio, ja meressä on monenlaisia kaloja. Kalantarjonta onkin monipuolista, ja se sopii meille. Vaimo ei juuri lihaa syö, ja minäkin, vaikka olen kaikkiruokainen, tykkään kovasti kalasta. Täällä on kaiken kokoisia ja näköisiä kaloja, useimmat vieläpä hyvän makuisia. Monet valkolihaiset kalat kilpailevat maun puolesta jopa suomalaisen ahvenen kanssa.

Lohtakin on tarjolla, mutta se on hyvin usein – yllätys yllätys – norjalaista kassilohta. Joka paikkaan ne norjalaiset ehtivätkin lohensa kanssa, niin kuin nyt tänne, missä kalaa on omastakin takaa yllin kyllin.

Ei pidä unohtaa myöskään katkarapuja, joita on täällä monta sorttia, ja ne ovat minulle mieleen. Sen sijaan mustekalat jätän suosiolla muiden syötäväksi, ne kun usein sitkistyvät kypsennettäessä.

Kun ensimmäisen kerran kävimme paikallisessa ravintolassa, hämmästyin kalojen hintoja ruokalistassa; ne olivat reilusti korkeampia kuin Suomessa. Mutta tarjoilija selitti – he puhuvat yleensä kohtalaista englantia – että listassa on kilohinnat. Kun asiakas tekee tilauksen, kala punnitaan, jotta saadaan annoksen lopullinen hinta. Kun sitten päädyimme tilaamaan, kokki tuli näyttämään kalaa, jonka hän aikoi valmistaa. Hän sanoi halkaisevansa kalan, joka oli niin iso, että siitä riitti molemmille. Ja hyvää oli, eikä hinta päätä huimannut.

Niin, ne hinnat. Yleisesti voi sanoa, että ruoka, jonka raaka-aineet ovat paikallisia, on olennaisesti halvempaa kuin Suomessa. Tuontielintarvikkeissa ero ei ole kovin suuri, mutta kun paikallinen tarjonta on runsasta, ruoassa säästää Suomeen verrattuna pitkän pennin.

Meidän asuinpaikastamme muutaman kilometrin päässä on tienvarsikioski, jossa myydään pelkästään appelsiineja. Sen pitäjä on ilmeisesti paikallinen maatalousyrittäjä, jolla on appelsiinipuulehto jossakin lähistöllä. Meillä on vuokrattuna pieni Sitikka, ja kun kerran ajoimme kioskin ohi, vaimo pyysi pysäyttämään ja meni ostoksille. Minun oli jäätävä autoon, koska siinä kohtaa ei saanut pysäköidä. Niinpä vaimo töin tuskin jaksoi yksin raahata kahta appelsiinikassia, yhteensä noin kymmenen kiloa. Hinta oli viisi euroa.

Paikallisiin maataloustuotteisiin kuuluu täällä myös viini, koska Portugalissa kasvatetaan viiniköynnöstä niin kuin muuallakin Etelä-Euroopassa. Sille, joka tykkää viinin lipittelystä, paikallinen viini on suorastaan vaarallisen halpaa. Meidän lähikauppamme sattuu olemaan Lidl, kuinkas muuten. Siellä on noin viiden metrin mittainen hyllykkö pelkästään alkoholijuomia varten, ja halvimmat paikalliset viinit maksavat pari euroa pullo.

Mutta leivästä tämä juttu alkoi, joten leipään on sopiva lopettaa. Meillä on tuttava, joka on asunut täällä jo muutaman kuukauden ennen meitä ja aikoo ilmeisesti jäädä pitemmäksikin aikaa, eläkkeellä kun on. Hän antoi meille hyviä neuvoja ja suoranaista apua ennen tuloamme. Apu ei tullut kalliiksi; ennen lähtöä saimme sähköpostiviestin: Koettakaa saada matkalaukkuihinne mahtumaan muutama paketti jälkiuunileipää! Siitä puhe, mistä puute.

Kirjoita kommentti

Lisää luettavaa

Itä-Pohjanmaata tehtiin Haapajärvellä

Itä-Pohjanmaata tehtiin Haapajärvellä


Itä-Pohjanmaata tehtiin Haapajärvellä

Lukutaito lisääntyi Suomessa sen jälkeen, kun oppivelvollisuuslaki tuli voimaan vuonna 1921. Lukutaitoisten haapajärvisten täytyi tyytyä tietenkin muualla Suomessa tehtyihin sanomalehtiin vielä silloin, kun kotipaikkakunnalla ei tehty omaa paikallislehteä. Maakuntalehdet ja aluelehdet laativat...

Rauha

Rauha


Rauha

Istun terassillani riipputuolissa. Katos antaa armahtavan varjon polttavassa helteessä. Istun silmät kiinni kuunnellen vienoja tuulikelloja, jotka helisevät tuulessa. Hetkeksi tavoitan sen lapsuuteni huolettomuuden, joka oli silloin se tavallinen mielentila. On kesä, hyppelen maantieltä kotiini...

Hiljaiset kädet

Hiljaiset kädet


Hiljaiset kädet

Miten noista käsistä onkaan tulleet noin pienet ja hennot. Ne lepäävät peitteellä liikkumattomina, kuin sanoen, että kaikki on nyt tehty. Vuosikymmenten askareet, monenlaiset päivät ovat liukuneet ohitse ihan kuin huomaamattomasti. Usein olen katsellut vanhusten käsiä ennenkin ja miettinyt...