Blogit
Aika rientää – kevät koittaa

Aika rientää – kevät koittaa

Aika on kulunut todella nopeasti, Sillä huomaan, että nyt on on helmikuu. Ajan kulumista ei voi pysäyttää, mutta siihen voi vaikuttaa mihin ajan käyttää. Joskus saattaa olla niin paljon tekemistä ja ajatuksia, että ei oikein tiedä mihin tarttuu ja jaksaako kaikkea Silloin on hyvä laittaa asiat tärkeysjärjestykseen ja miettiä mitä minä haluan.

Tämä voi olla vaikeaa, koska silloin me joudumme usein luopumaan jostakin. Luopuminen ja oman ajan ottaminen saattaa tuottaa paitsi murhetta, niin myös omaa tilaa uutta virtaa ja ennen kaikkea vapauden. Huomaat nauttivasi elämästä ja huomaat ympärillä olevat ihmiset ja asiat, kuten keväisen auringon paisteen ja keväiset tuoksut.

Ajan kuluminen on oikeastaan aika ihmeellistä. Sen huomaa vasta kun katsoo taaksepäin. Ajan kuluminen saattaa joskus pelottaakin. Se ikään kuin liukuu käsistä. Toisaalta ei kannata Liikaa murehtia ajan kulumista, koska se on asia jolle me emme voi mitään.

Itse ajattelen, että kaikilla asioilla on oma aika.  Ajattelen, että ajan kuluminen ja asioiden merkityksellisyys tekee elämästä mielekästä. Nyt ollaan menossa jo kohti kevättä ja auringon paistetta.

Kirjoita kommentti

Lisää luettavaa

Itä-Pohjanmaata tehtiin Haapajärvellä

Itä-Pohjanmaata tehtiin Haapajärvellä


Itä-Pohjanmaata tehtiin Haapajärvellä

Lukutaito lisääntyi Suomessa sen jälkeen, kun oppivelvollisuuslaki tuli voimaan vuonna 1921. Lukutaitoisten haapajärvisten täytyi tyytyä tietenkin muualla Suomessa tehtyihin sanomalehtiin vielä silloin, kun kotipaikkakunnalla ei tehty omaa paikallislehteä. Maakuntalehdet ja aluelehdet laativat...

Rauha

Rauha


Rauha

Istun terassillani riipputuolissa. Katos antaa armahtavan varjon polttavassa helteessä. Istun silmät kiinni kuunnellen vienoja tuulikelloja, jotka helisevät tuulessa. Hetkeksi tavoitan sen lapsuuteni huolettomuuden, joka oli silloin se tavallinen mielentila. On kesä, hyppelen maantieltä kotiini...

Hiljaiset kädet

Hiljaiset kädet


Hiljaiset kädet

Miten noista käsistä onkaan tulleet noin pienet ja hennot. Ne lepäävät peitteellä liikkumattomina, kuin sanoen, että kaikki on nyt tehty. Vuosikymmenten askareet, monenlaiset päivät ovat liukuneet ohitse ihan kuin huomaamattomasti. Usein olen katsellut vanhusten käsiä ennenkin ja miettinyt...