Blogit
Vamma ei ole este elämälle

Vamma ei ole este elämälle

Olin autossa matkalla lomalle jokin aika sitten. Katselin ulos ikkunasta, ohi kiitäviä maisemia ja nautin kirkkaasta auringonpaisteesta, joka toi lämpöään auton sisällekin.  Sillä hetkellä tunsin olevani onnellinen, huolimatta siitä, että minulla on liikuntavamma, joka rajoittaa hiukan elämääni. Se ei ole kuitenkaan este elämässä päinvastoin, se on tuonut elämääni uusia mahdollisuuksia ja jännitystä.

Olen kuitenkin käynyt elämässäni läpi monia raskaita ja kipeitä asioita, kuten mikä tarkoitus vammaisena olemisella on ja mitä hyötyä minusta muka olisi vammaisena? Välillä kyllästyn vammaisuuteen totaalisesti enkä jaksa oikeastaan mitään, koska koen elämässäni toisinaan suurta epäoikeudenmukaisuutta ja hetkellisiä katkeruuden tunteita.

Näiden isojen asioiden keskellä ei ole aina helppo luottaa siihen, että kaikella on tarkoitus. Tällaisina hetkinä olen saanut rinnalleni ihania ihmisiä, joiden keskellä uskallan olla juuri sellainen kuin olen. Ystävät ovat lohduttaneet ja heidän keskellään olen onnellinen.

Pyrin aina elämässäni kääntämään surullisetkin asiat iloisiksi, jos se on mahdollista.  Toisinaan käy niin, että samana päivänä saatan itkeä esimerkiksi sitä, että minulla on liikuntavamma, mutta jo illalla nauran sille ajatukselle. Tällainen suhtautuminen asiaan kuin asiaan on joskus raskasta, mutta se tuo väriä ja mielenkiintoa elämään.

Lapset ovat minulle tärkeitä. He tuovat elämääni paljon iloa. Lapset ovat pyörätuolia ihmetellessään niin aitoja. Usein huomaan, että lapset pyörivät ympärilläni kiinnostuneen näköisinä huulillaan jo tutuksi tulleet kysymykset miksi sinulla on pyörätuoli, miksi et voi kävellä? Näihin kysymyksiin on vaikea vastata, koska lapsilla on usein jo seuraava kysymys mielessään.

Nuo kysymykset ovat pysäyttäviä ja saavat aina pohtimaan sitä miten viisaita ja ymmärtäväisiä lapset ovat. En ole koskaan lakannut ihmettelemästä lasten onnesta ja hämmästyksestä loistavia kasvoja ja tuikkivia silmiä, kun yritän selittää heille miksi olen tällainen. Lapset saavat minut usein onnelliseksi.

Kirjoita kommentti

Lisää luettavaa

Itä-Pohjanmaata tehtiin Haapajärvellä

Itä-Pohjanmaata tehtiin Haapajärvellä


Itä-Pohjanmaata tehtiin Haapajärvellä

Lukutaito lisääntyi Suomessa sen jälkeen, kun oppivelvollisuuslaki tuli voimaan vuonna 1921. Lukutaitoisten haapajärvisten täytyi tyytyä tietenkin muualla Suomessa tehtyihin sanomalehtiin vielä silloin, kun kotipaikkakunnalla ei tehty omaa paikallislehteä. Maakuntalehdet ja aluelehdet laativat...

Rauha

Rauha


Rauha

Istun terassillani riipputuolissa. Katos antaa armahtavan varjon polttavassa helteessä. Istun silmät kiinni kuunnellen vienoja tuulikelloja, jotka helisevät tuulessa. Hetkeksi tavoitan sen lapsuuteni huolettomuuden, joka oli silloin se tavallinen mielentila. On kesä, hyppelen maantieltä kotiini...

Hiljaiset kädet

Hiljaiset kädet


Hiljaiset kädet

Miten noista käsistä onkaan tulleet noin pienet ja hennot. Ne lepäävät peitteellä liikkumattomina, kuin sanoen, että kaikki on nyt tehty. Vuosikymmenten askareet, monenlaiset päivät ovat liukuneet ohitse ihan kuin huomaamattomasti. Usein olen katsellut vanhusten käsiä ennenkin ja miettinyt...