Blogit

Edes yksi lapsuuden päivä takaisin¶

Nakkipottujen syönnin jälkeen silmäluomet luppasevat aivan unta enteilevästi. Siinä hämärän rajamailla mietin lapsuudenkesiä. Mitä kaikkea me silloin touhuttiin. Joka mökissä oli kersoja, jotka painelivat leikistä toiseen ruskeat kintut vilkkuen. Joskus tosin olimme vähän luvattomillakin teillä, mutta sehän oli ihan asiaankuuluvaa juttua.
Koskaan en muista olleen niin koleaa, ettei uimaan olisi rohjennut mennä. Ja kun vilusta täristen kotona etsi lämmintä paikkaa, niin kohta Heiskasen rannasta kuului kavereiden kiljumista ja vedessä räpiköimistä. Eikä muuta kuin märkä uimapuku ylle ja sekaan vaan.

Valoisat yöt olivat oiva tilaisuus ahmia kaikkia niitä kirjoja, jotka talvella jäivät lukematta. Isä-Väinö kun napsaisi valot hyvissä ajoin pois päältä. Sähkö ei ollut mitään halpaa lystiä. Ei ainakaan kirjojen lukua varten. Kesäöisin sai lukea vaikka aamupuolelle asti. Ja sama lukuinto on säilynyt näihin päiviin asti. Mitenkähän ne romaanit ja seikkailukirjat jäivät elämään mieleen ja läksyjä sai päntätä päähän tosissaan ja sittenkään tiedot eivät pääkopassa tahtoneet pysyä.
Matikka, tai silloinhan se kulki laskennon nimellä, oli minun kohdallani murheenkryyni. Isä joutui työkseen pelaamaan numeroiden kanssa ja häneltä se kävi laatuun. Minulle hän totesikin joskus, että miten voit olla tuollainen lautapää. Mutta kesäisin jakolaskut ja murtoluvut saivat olla autuaallisessa unhossa.

Oltiinhan sitä välillä ihan työntouhussakin. Alkukesään kuului pajujen riipiminen lehmille ruuanjatkeeksi. Kämmenet olivat vihreät kuin niillä oletetuilla ufomiehillä. Rakkoja pukkasi vielä vihreyden sekaan. Heinänteko aikaan penskoille kuului haravahommat ja heinänpolkeminen ladossa. Ja taas oli rakkoja käsissä ja naulanraapaisuja päälaella. Meillä tosin oli vain kaksi märehtijää, mutta heinäväen riesana sai olla Lepolan pellolla ihan niin paljon kuin halusi.
Illat leikittiin polttopalloa, Mustaa miestä ja piilosta. Tuo Mustan miehen leikki olisi varmaan tänä päivänä kielletty rasismina. Se oli sellainen asia, rasismi, ettei me edes tiedetty tuollaista sanaa olevan olemassakaan. Tuntuu, että silloin oli värikkäitä persoonallisuuksiakin, eikä niitä kukaan mollannut tai pitänyt kummallisena. Kuuluivat kyläyhteisöön siinä kuin muutkin.
Nyt pitää olla niin virallista. Oikein valtakunnallisia kylähulluja valitaan. Eikä me muusta tiedetty kuin Kekkosesta, joka oli ollut meidän mielestä ikuisuuden Suomen presidenttinä. Ja kesät olivat oikeita kesiä. Aurinkoa ja sadetta oikeassa suhteessa. Pääsisipä vaikka yhdeksi päiväksi takaisin niihin päiviin muutenkin kuin unessa.

Kirjoita kommentti

Lisää luettavaa

Itä-Pohjanmaata tehtiin Haapajärvellä

Itä-Pohjanmaata tehtiin Haapajärvellä


Itä-Pohjanmaata tehtiin Haapajärvellä

Lukutaito lisääntyi Suomessa sen jälkeen, kun oppivelvollisuuslaki tuli voimaan vuonna 1921. Lukutaitoisten haapajärvisten täytyi tyytyä tietenkin muualla Suomessa tehtyihin sanomalehtiin vielä silloin, kun kotipaikkakunnalla ei tehty omaa paikallislehteä. Maakuntalehdet ja aluelehdet laativat...

Rauha

Rauha


Rauha

Istun terassillani riipputuolissa. Katos antaa armahtavan varjon polttavassa helteessä. Istun silmät kiinni kuunnellen vienoja tuulikelloja, jotka helisevät tuulessa. Hetkeksi tavoitan sen lapsuuteni huolettomuuden, joka oli silloin se tavallinen mielentila. On kesä, hyppelen maantieltä kotiini...

Hiljaiset kädet

Hiljaiset kädet


Hiljaiset kädet

Miten noista käsistä onkaan tulleet noin pienet ja hennot. Ne lepäävät peitteellä liikkumattomina, kuin sanoen, että kaikki on nyt tehty. Vuosikymmenten askareet, monenlaiset päivät ovat liukuneet ohitse ihan kuin huomaamattomasti. Usein olen katsellut vanhusten käsiä ennenkin ja miettinyt...