Uutiset

Vähäsöyringit juhlivat 60 vuotta

Mikäpä pistäisi urheilumiehen silmään terävämmin kuin hyvällä tyylillä hiihtävä kaunis, hoikka tyttö. Veikko Vähäsöyrinki tunnustaa, että niin teki Kerttu vaikutuksen, ettei ensitapaaminen hevillä unohtunut.
Suurta rakkaustarinaa ei vielä tuolloin päässyt syntymään, sillä Kerttu Junno oli vasta 14-vuotias. Veikolla ikää oli 19 ja opettajaseminaari edessä.
Vaikka nuorten kotien väliä ei ollut kuin yhdeksän kilometriä, eivät he tunteneet ennestään toisiaan. Veikko oli käynyt Nivalassa Haikaran koulua ja Kerttu Junnon koulua. Sopivasti puolimatkassa oli Välikylän nuorisoseuran talo, jonne molempien kylien nuoret kokoontuivat.
Kerttu muistaa Veikon jo hiihtokilpailujen ajalta, sillä nuori mies tuli kannustamaan viimeisenä matkalle startannutta tyttöä.
– Seuraava muisto onkin varmaan seuraavalta kesältä, kun Veikko hyppäsi nuorisoseuran kisoissa kolmiloikkaa.

Sen verran kiinnostunut Veikko oli, että hän otti kavereiltaan selvää, kuka tummakutrinen tyttö oli. Heti hän sai varoituksen, että tyttöhän on alaikäinen, aivan lapsi. Sen Veikkokin hoksasi, mutta ei Kerttu mielestä jäänyt.
Kesäjuhlien iltamiin Kerttu sai luvan mennä sisarensa kanssa, ja siellä Veikko tanssitti häntä ensimmäisen kerran.
– Isäni oli äskettäin kuollut, ja äiti halusi, että me tytöt saisimme kokea jotain iloistakin, ja hän antoi luvan mennä.
Koskapa Kerttu oli niin nuori, romanssi eteni hyvin hitaasti.
– Jossain vaiheessa kysyin, saisinko kirjoittaa Kertulle ja hän lupasi. Sitten kun lähdin Kajaaniin seminaariin, kirjeitä vaihdettiin vaikka aika harvakseen.
Kerttu kävi keskikoulun Raudaskylässä, jossa toimi keskikoulu ja lukio ja lähti sen jälkeen emäntäkouluun Haapavedelle. Hänen ystävänsä oli kuullut, että Ruotsissa olisi hyviä työpaikkoja, ja niin hän houkutteli Kertun mukaan.
Kerttu oli vieläkin alaikäinen, mutta hän sai kotoa luvan matkaan. Innokkaana ja taitavana ompelijana hän sai töitä ompelimosta.
– Minä viihdyin Boråsissa tosi hyvin. Päivällä olin ompelimossa ja illalla kävimme vielä töissä puutarhalla. Sunnuntaisin oli aikaa käydä kirkossa ja tutustua uuteen kaupunkiin.

Veikko ehti valmistua opettajaseminaarista ja kävi armeijan. Ensimmäinen työpaikka oli Arvolan koululla Haapajärvellä. Siellä yksin asuessaan hän sairastui keuhkokuumeeseen, joutui viikoksi sairaalaan ja toisen viikon toipui äitinsä hoivissa Nivalassa.
– Siinä oli aikaa mietti. Päätin, ettei yksin eläminen ollut hääviä ja jotain pitää tehdä.
Kuuhingolla lenkkeillessään Veikko raaputti molempien nimikirjaimet kiveen ja päätti, että se on nyt siinä.
Kun Kerttu tuli Ruotsista jouluksi lomalle, Veikko toimi. Hän sai houkuteltua Kertun jäämään kotiin.
– Tammikuun 17. päivä menimme Kokkolaan ostamaan kihlat, Kerttu muistelee.
Kesäkuun 10. päivä vuonna 1956 Kerttu ja Veikko vihittiin Nivalan kirkossa ja häät pidettiin Veikon kotona. Juhlissa oli mukana 200 häävierasta. Tuohon aikaan häihin kutsuttiin sukulaiset ja koko kylän väki.
Pariskunnan 60-vuotishääpäivää vietettiin viime lauantaina Haapajärvellä. Sinne kokoontui noin sata ihmistä pariskunnan elämän varrelta. Vielä joitakin lapsuuden ystäviä ja opiskelukavereitakin jaksoi tulla juhlaan.

Vähäsöyringit asuivat Arvolan koululla 13 vuotta. Sinä aikana perheeseen syntyi kaksi poikaa, ja Kerttu suoritti ompelijan opinnot ammattienedistämislaitoksella. Kun nuorimmainen oli 5-vuotias, Kerttukin lähti töihin. Aluksi hän työskenteli Tex-Siljassa työnjohtajana ja sen jälkeen siirtyi Halosen Helenan liikkeeseen ompelijaksi.
Perhe muutti Arvolan koululta Kalakankaalle, jossa he asuivat 22 vuotta. Eläkepäiviksi he etsivät sopivaa kotia, joka löytyi ihan keskeltä kaupunkia Katteluksenkujan varrelta. Olohuoneen ikkunasta näkee suoraan kirkon sakastin ovelle.
– Tässä on todella hyvä asua. Kaikki on lähellä, pariskunta vakuuttaa.
Vaikka pariskunnan tie yhteisen katon alle oli hieman mutkainen, pitkä tie palkittiin. Vähäsöyringit miettivät, etteivät he oikeastaan ole koskaan riidelleet.
– Asioista on oltu usein eri mieltä, mutta riidellä ei ole tarvinnut. Aina on pystytty keskustelemalla sopimaan.
Kerttu tunnustaakin, että he ovat saaneet elää ihmeellisen hyvän elämän. Molemmat ovat pysyneet suhteellisen terveinä ja saaneet tehdä mieluista työtä. Poikien, Pekan ja Jarmon, perheistä ja lapsenlapsista on ollut heille suurta iloa. Nyt iloa tuovat jo lapsenlapsenlapset.
– Tietysti murheitakin on ollut kuten kaikilla, mutta ne kuuluvat elämään ja kaikille niitä tulee, Kerttu pohtii.

Kirjoita kommentti

Lisää luettavaa


Seurakuntavaaleissa neljä listaa Haapajärvellä


Seurakuntavaaleissa neljä listaa Haapajärvellä

Syksyn seurakuntavaaleihin asettautuu Haapajärvellä ehdokkaita neljästä valitsijayhdistyksestä. Nykyisen kirkkovaltuuston ryhmien paikkajaon mukaisessa suuruusjärjestyksessä ehdokkaat ovat: Uusi Viini –ehdokaslista: Aino Eronen, Tiina Järvenpää, Katja Koistila, Timo Koskela, Erkki Leppälä...

Piia aloitti Ärräkauppiaana

Piia aloitti Ärräkauppiaana


Piia aloitti Ärräkauppiaana

Haapajärven R-kioskin uutena kauppiaana aloitti maanantaina Piia Gûnes. Hän on kotoisin Sievistä ja asunut Haapajärvellä 12 vuotta. Hän on aiemmin pitänyt turkkilaislähtöisen miehensä Sakir Gûnesin kanssa ruokaravintoloita Haapajärvellä ja Nivalassa sekä Sievissä. Nyt ravintola on vain Sievissä...


Mies kuoli rivitalon palossa


Mies kuoli rivitalon palossa

Haapajärven Hallakankaantiellä syttyi asuntopalo maanantain ja tiistain välisenä yönä. Rivitalon päätyhuoneistossa olleen tulipalon sammutustöissä asunnosta löytyi keski-ikäinen vainaja, joka on paikkakuntalainen mies. Tuli oli palanut perusteellisimmin makuuhuoneen sängyn luona. Poliisi...