Blogit
Vähiin käy, ennen kuin loppuu

Vähiin käy, ennen kuin loppuu

Siru 2Tasan kuukauden päästä suuntaan kohti Melbournen lentokenttää ja aloitan taas uuden luvun elämässäni. Tämä vuosi on ollut aivan huikea. Ei sitä osaa edes sanoin kuvailla, ja oikeastaan vain toiset vaihto-oppilaat ymmärtävät täysin mistä puhutaan. On kuitenkin kiva palata Suomeen ja Haapajärvelle perheen pariin ja nähdä taas kaikkia ystäviä ja tuttuja.
Voisin sanoa, että loppua kohti on vain parantunut tämä vuosi. Reilu viikko sitten palasin neljän viikon reissulta, josta kolme vietin Safarilla muiden vaihtareiden kanssa ja viikon Melbournessa Rotary seurassa. Elämäni nopeimmat neljä viikkoa. Voisin kirjoittaa vaikka kirjan kaikesta siitä, mitä tämä matka sisälsi, mutta ajattelin nyt kertoa vain kohokohdat.

1.5.2016 lennettiin Melbournesta Adelaideen, jossa tavattiin kaikki muut vaihtarit. Meitä oli yhteensä 33, suurin osa Euroopasta, mutta myös USA:sta, Kanadasta, Brasiliasta ja Taiwanista. Olihan meillä sitten vielä mukana bussikuski, kokki ja kaksi ohjaajaa. 21 päivää ympäri Australiaa bussilla kuulosti aika huikeelta. Ja sitähän se myös oli.
Siru meri
Noin puolet öistä yövyttiin teltoissa ja puolet jonkin sorttisissa majapaikoissa. Minulle eli henkilölle, joka ei ole oikein koskaan telttaillut, oli se ihan mielenkiintoinen kokemus. Kyllä siihen nopeaa oppi, että sammakoita voi hyppiä teltassa ja sateen sattuessa nukumme uima-allas telttamme sisällä.
Reissun alkuun matkasimme suoraan Ulurulle eli maailman suurimmalle kivelle. Siellä oppaan kanssa kierrettiin Ulurua ympäri ja eihän se niin pieni kivi olekaan, koska matkaa kertyi 12 km. Täällä keski-Australiassa pääsimme myös näkemään kuuluista punaista hiekkaa ja tunnettuja paikkoja, kuten King Canyonin.
Seuraava saavutus olikin päästä Cairns nimiseen kaupunkiin, mikä oli meidän pohjoisin kohde. Siellä päästiin snorklaamaan ja sukeltamaan  Great Barrier Reefillä, mikä oli aivan mahtava kokemus. Cairnssista lähdettiin laskeutumaan rannikkoa pitkin Sydney turistikaupunkiin. Sillä välillä ehdittiin nauttia auringosta ja meressä uimisesta. Lämpöasteita oli noin 25-30 päivittäin.
Sydneyssä päästiin ihastelemaan näitä perusturistikohteita, kuten oopperataloa ja Harbor siltaa. Käytiin myös surffaamassa Manly-rannalla ja täytyy kyllä todeta, ettei ole aivan helpoimmasta päästä se laji. Loppu löi vasten kasvoja aivan liian nopeasti ja niin me sitten yhdessä itkettiin Sydneyn lentokentällä ja koitettiin sanoa hyvästejä.
En olisi koskaan uskonut, että kolmessa viikossa meistä olisi voinut tulla niin tiivis ja hyvä porukka. Kovasti on kuitenkin käyty jo keskusteluita missä maassa tavataan seuraavaksi!

Melbournessa viikko meni vähän kuin sairastaen, nukkuen ja pyykkiä pesten. Kyllä me käytiin kaupunkiakin ihmettelemässä, mutta kolmen superaktiivisen viikon jälkeen ei meinannut jaksaa edes shoppailla…
Melbournesta kotiuduttua on alkanut nyt vaihtovuoden loppu ikävästi realisoitua. Paljon on vielä tehtävää, niin koulussa, rotareissa kuin kotonakin. Suomalaisena (kuitenkin) on hankala tunteista kirjoittaa, mutta aika ristiriitaiset on tunteet. Varmaan vasta lentokoneessa iskee kauhea shokki, mutta siihen asti on ilo otettava irti joka hetkestä!

Siru suomi

Ensimmäisen kerran vuoteen voin jo sanoa, että nähdäänpäs sitten Haapajärvellä! Kiitos kaikille blogini lukioille, toivottavasti on auttanut sukulaisia ja ystäviä pysymään ajantasalla ja kaikkia muita lukijoita oppimaan jotain uutta Australiasta ja vaihto-oppilas elämästä.

”…and in the end it’s not the years in your life that counts, it’s the life in your years”
Abraham Lincoln

Kirjoita kommentti

Lisää luettavaa

Itä-Pohjanmaata tehtiin Haapajärvellä

Itä-Pohjanmaata tehtiin Haapajärvellä


Itä-Pohjanmaata tehtiin Haapajärvellä

Lukutaito lisääntyi Suomessa sen jälkeen, kun oppivelvollisuuslaki tuli voimaan vuonna 1921. Lukutaitoisten haapajärvisten täytyi tyytyä tietenkin muualla Suomessa tehtyihin sanomalehtiin vielä silloin, kun kotipaikkakunnalla ei tehty omaa paikallislehteä. Maakuntalehdet ja aluelehdet laativat...

Rauha

Rauha


Rauha

Istun terassillani riipputuolissa. Katos antaa armahtavan varjon polttavassa helteessä. Istun silmät kiinni kuunnellen vienoja tuulikelloja, jotka helisevät tuulessa. Hetkeksi tavoitan sen lapsuuteni huolettomuuden, joka oli silloin se tavallinen mielentila. On kesä, hyppelen maantieltä kotiini...

Hiljaiset kädet

Hiljaiset kädet


Hiljaiset kädet

Miten noista käsistä onkaan tulleet noin pienet ja hennot. Ne lepäävät peitteellä liikkumattomina, kuin sanoen, että kaikki on nyt tehty. Vuosikymmenten askareet, monenlaiset päivät ovat liukuneet ohitse ihan kuin huomaamattomasti. Usein olen katsellut vanhusten käsiä ennenkin ja miettinyt...