Blogit
Kun tohtisi olla oma itsensä

Kun tohtisi olla oma itsensä

Hän on nähnyt unta eksyneestä pojasta. Herätessä yö kurkistelee verhojen takaa, yrittää työntää kalpean säteensä hiljaiseen huoneeseen, jonka nurkissa muistot supisevat omaa kieltään.  Unen haihtuessa pimeään yöhön hän muistaa kaiken.  Poika ei ole enää eksyksissä, vaan tallessa ja löydetty, kaiken pahan ulottumattomissa.

Saima Harmajalla on kaunis runo maasta, johon ”unten jäljet katoaa, lähemmäs sitä askeleeni vie, jokainen tie.” Ihmiset kantavat valtavaa ikävää.  Voimme elää keskellä suurtakin ihmispaljoutta, silti yksin ja mykkinä.  Pelko estää meitä olemasta juuri sellaisia kuin olemme.

Minun ikäluokkani ja ainakin minut on jo lapsuudessa suolattu pelolla kaikkea mahdollista kohtaan.  Kaivossa  oli näkki, jonka hartain toive oli nykäistä veden syliin sinne uteliaasti kurkkivat  ipanat.  Jumalan sanottiin pudottavan ison kiven ilkeitten mukuloitten päähän.  Ja silloin vielä kärryillä liikkuva romaniväestö vuorenvarmasti kaappaa tottelemattoman kakaran kyytiinsä.

Suuri pelon aihe oli myös mennyt sota.  Se hengitti verenhajuaan aikuisten puheissa, muistoissa tulituksesta ja kaatuneiden silvotuista ruumiista.  Ehkä eräs pelko vieläkin jyskyttää takaraivossa.   Mitähän ne ihmiset sinusta sanovat?  Pitää olla niin kuin kaikki muutkin, ei saa erottua joukosta.  Ei saa tuottaa häpeää vanhemmille.  Se häpeän ja ihmissanomisten pelko hallitsee vieläkin vaikka se on painettu ikään kuin yöllisen unen maailmaan.

Ainoa mikä rohkaisee on Jumalan rakkaus, joka sanoo;” minä olen sinut luonut ja minä rakastan sitä mitä olen luonut.” Saan olla omanlaiseni tai ainakin yrittää olla.  Ja ehkä jonain päivänä onnistun siinä.   Paikassa  jossa kohtaan kaikki ne joita nyt ikävöin.

Saima Harmaja, tuo nuorena kuollut lahjakas runoilija jatkaa samassa runossa näin:  ”Ja vainajat säteillen siimeksessä kulkevat – oi ikävöity, vastassani lienet.  Ma tartun käteen, jok` on kylmennyt, nään hymyn, jonka laskin hautaan varmaan.  Syliini  siellä nostan lapsen armaan, min kasvot pienet on täällä kielletyt.”
Onkohan tuo syksyn tulo, joka saa ajatukset lentämään näin alakuloisilla siivillä?

Kirjoita kommentti

Lisää luettavaa

Itä-Pohjanmaata tehtiin Haapajärvellä

Itä-Pohjanmaata tehtiin Haapajärvellä


Itä-Pohjanmaata tehtiin Haapajärvellä

Lukutaito lisääntyi Suomessa sen jälkeen, kun oppivelvollisuuslaki tuli voimaan vuonna 1921. Lukutaitoisten haapajärvisten täytyi tyytyä tietenkin muualla Suomessa tehtyihin sanomalehtiin vielä silloin, kun kotipaikkakunnalla ei tehty omaa paikallislehteä. Maakuntalehdet ja aluelehdet laativat...

Rauha

Rauha


Rauha

Istun terassillani riipputuolissa. Katos antaa armahtavan varjon polttavassa helteessä. Istun silmät kiinni kuunnellen vienoja tuulikelloja, jotka helisevät tuulessa. Hetkeksi tavoitan sen lapsuuteni huolettomuuden, joka oli silloin se tavallinen mielentila. On kesä, hyppelen maantieltä kotiini...

Hiljaiset kädet

Hiljaiset kädet


Hiljaiset kädet

Miten noista käsistä onkaan tulleet noin pienet ja hennot. Ne lepäävät peitteellä liikkumattomina, kuin sanoen, että kaikki on nyt tehty. Vuosikymmenten askareet, monenlaiset päivät ovat liukuneet ohitse ihan kuin huomaamattomasti. Usein olen katsellut vanhusten käsiä ennenkin ja miettinyt...