Blogit
Elämä on ihmeellistä

Elämä on ihmeellistä

Syksy on vaihtumassa kohta talveksi, sillä linnut ja luonto nukkuvat jo talviunta. Mutta toivottavasti meistä kukaan ei nuku, vaan toivoisin, että meillä jokaisella olisi suunnitelmia talven varalle tai jo pidemmällekin.
Suunnitelmat auttavat meitä pysymään elämässä kiinni ja jatkamaan eteenpäin. Toisaalta on hyvä huomata, että elämä menee eteenpäin ilman minkäänlaisia ponnisteluja. Sen me huomaamme yleensä vasta kun katsomme taaksepäin. Silloin huomaamme, miten elämän tuulet kuljettavat meitä ja olemme saaneet kokea asioita, jota emme osanneet odottaa, eikä koskaan voi tietää, mitä on seuraavan oven takana, jonka avaamme.

Elämänkulku on siis joskus ihmeellistä! Sen olen saanut itse huomata kuluvan vuoden aikana, sillä minä en tiennyt vielä vuosi sitten, että alan seurustelemaan ja nyt olen kihloissa, mutta ei siitä sen enempää.
Tässä omakohtaisessa esimerkissä näkyy kuitenkin, se elämän ihmeellisyys ja yllätyksellisyys, että pyörätuolilla liikkuvakin voi rakastua ja olla onnellinen.

Uskon, että meillä kaikilla on samanlaisia kokemuksia, joistakin muista asioista, joita elämässä on tapahtunut. Nämä elämän iloiset asiat voivat olla monimutkaisia, mutta niistä saa silti nauttia ja olla kiitollinen. Elämä voi olla kuitenkin raadollistakin ja varmasti monista tuntuu, että ei olisi uskaltanut ottaa askeltakaan, jos olisi tiennyt mitä on edessäpäin. Tässä on kuitenkin elämän suola ja jälkeenpäin ajateltuna saattaa tuntua siltä, että asioiden pitikin mennä juuri näin!

Kirjoita kommentti

Lisää luettavaa

Itä-Pohjanmaata tehtiin Haapajärvellä

Itä-Pohjanmaata tehtiin Haapajärvellä


Itä-Pohjanmaata tehtiin Haapajärvellä

Lukutaito lisääntyi Suomessa sen jälkeen, kun oppivelvollisuuslaki tuli voimaan vuonna 1921. Lukutaitoisten haapajärvisten täytyi tyytyä tietenkin muualla Suomessa tehtyihin sanomalehtiin vielä silloin, kun kotipaikkakunnalla ei tehty omaa paikallislehteä. Maakuntalehdet ja aluelehdet laativat...

Rauha

Rauha


Rauha

Istun terassillani riipputuolissa. Katos antaa armahtavan varjon polttavassa helteessä. Istun silmät kiinni kuunnellen vienoja tuulikelloja, jotka helisevät tuulessa. Hetkeksi tavoitan sen lapsuuteni huolettomuuden, joka oli silloin se tavallinen mielentila. On kesä, hyppelen maantieltä kotiini...

Hiljaiset kädet

Hiljaiset kädet


Hiljaiset kädet

Miten noista käsistä onkaan tulleet noin pienet ja hennot. Ne lepäävät peitteellä liikkumattomina, kuin sanoen, että kaikki on nyt tehty. Vuosikymmenten askareet, monenlaiset päivät ovat liukuneet ohitse ihan kuin huomaamattomasti. Usein olen katsellut vanhusten käsiä ennenkin ja miettinyt...