Blogit
Alligaattori-nukke ja muita joulumuistoja

Alligaattori-nukke ja muita joulumuistoja

Kuljen Pentin ja Huukon kanssa hiljaisessa metsässä. Lumi on laskeutunut maahan ja peittänyt puut ja pensaat vitivalkoiseen huntuun.  Ei kuulu muita ääniä kuin koirien iloiset haukahdukset silloin tällöin. Ja välillä alkaa hurja takaa-ajo lumen keskellä.  Ihmettelen miten ne osaavat tuossa vauhdissa väistellä kaikki esteet. Itse on pienenkin risukasan kohdalla vaarassa tuiskahtaa nokalleen.

Luminen metsä on niin ihmeen puhdas ja kaunis. Kunpa oma elämäkin voisi olla noin seesteistä.  Jotenkin tulee mieleen lapsuuden joulut pienessä punaisessa mökissä Raitalan sydänmaan keskellä. Tupa ja kamari riittivät yhdeksän ihmisen kodiksi.
Joululahjoina oli äidin tekemiä räsynukkeja, joista minulle oli erityisen rakas nukke nimeltään Alligaattori. Mistäpä se syrjäisen mökin pikkutyttö olisi tiennyt alligaattorin olevan pelottava liskoeläin eikä ihminen.
Jossain vaiheessa Alligaattori katosi ja pitkän etsimisen jälkeen löysin sen palaset vasikkakarsinasta. Velipojat, jotka olivat aikamoisia vintiöitä olivat kokeilleet kirveen terävyyttä poloiseen Alligaattoriin ja vasikat olivat täydentäneet tuhotyön.

Joitakin vuosia aikaisemmin pojat olivat kuulleet puhuttavan ”suutarin joulukuusesta.” Niinpä kaverukset menivät metsään jälleen kirveen kanssa ja tekivät suutarin joulukuusen katkomalla jokaisen oksan kauniista puusta ja ehkä useammastakin.
Sattui vain olemaan naapurin metsästä ja isä-Väinön huumorintaju taisi olla taas kovalla koetuksella.

Kuitenkin siihen aikaan joulut olivat levon ja hiljentymisen aikaa. Nyt markkinat syytävät ulos toisenlaista sanomaa. Osta sitä ja hanki tätä. Osta onnellinen joulu niin kuin naapurillasikin on.
Sääliksi käy niitä vanhempia, jotka tuntevat huonoa omaatuntoa siitä kun eivät voi antaa lapsilleen kaikkea sitä mitä muut saavat. Joulun todellinen sanoma on hukkunut kaiken tavaran alle.
Mutta on kuitenkin hyvä, että näissä myrskyisissä ajoissa saamme viettää joulua itsenäisessä maassa. Erilaiset kulttuurit ovat rikkaus, mutta toivoisin että ymmärtäisimme antaa arvoa omille perinteillemme ja pitäisimme niistä kiinni.
Joskus on hyvä katsella matkaa taaksepäin. Lapsuuden viattomuuteen ja puhtauteen. Niihin jouluihin joissa tummia varjoja ei vielä näkynyt. Taivaalle kerran syttynyt suuren Kuninkaan tähti on hyvä suuntaviitta tänäkin aikana.

Kirjoita kommentti

Lisää luettavaa

Itä-Pohjanmaata tehtiin Haapajärvellä

Itä-Pohjanmaata tehtiin Haapajärvellä


Itä-Pohjanmaata tehtiin Haapajärvellä

Lukutaito lisääntyi Suomessa sen jälkeen, kun oppivelvollisuuslaki tuli voimaan vuonna 1921. Lukutaitoisten haapajärvisten täytyi tyytyä tietenkin muualla Suomessa tehtyihin sanomalehtiin vielä silloin, kun kotipaikkakunnalla ei tehty omaa paikallislehteä. Maakuntalehdet ja aluelehdet laativat...

Rauha

Rauha


Rauha

Istun terassillani riipputuolissa. Katos antaa armahtavan varjon polttavassa helteessä. Istun silmät kiinni kuunnellen vienoja tuulikelloja, jotka helisevät tuulessa. Hetkeksi tavoitan sen lapsuuteni huolettomuuden, joka oli silloin se tavallinen mielentila. On kesä, hyppelen maantieltä kotiini...

Hiljaiset kädet

Hiljaiset kädet


Hiljaiset kädet

Miten noista käsistä onkaan tulleet noin pienet ja hennot. Ne lepäävät peitteellä liikkumattomina, kuin sanoen, että kaikki on nyt tehty. Vuosikymmenten askareet, monenlaiset päivät ovat liukuneet ohitse ihan kuin huomaamattomasti. Usein olen katsellut vanhusten käsiä ennenkin ja miettinyt...