Blogit
Osattomat

Osattomat

Hän oli aina tuntenut itsensä osattomaksi. Seissyt ikään kuin suuren valtatien penkereellä. Katsellut miten toiset syöksyvät vauhdilla eteenpäin.

Eteenpäin menossa on mukana ystäviä ja perhettä. Kaikilla näyttää olevan oma paikkansa. Ilot ja surut kohdataan yhdessä. Nyt matka on loppupistettä vailla. Olihan hänenkin ympärillään ollut ihmisiä. Mutta aina näkymätön seinä oli eristänyt hänet ulkopuolelle.

Jo äidinmaidosta osattomuus oli imetty. Hän mietti, oliko äiti koskaan halunnut häntä. Liian monta lasta jo oli. Mitähän äiti oli ajatellut kun hän oli ilmoittanut tulostaan tähän sodan runtelemaan maailmaan. Ehkä huoli ja harmistus oli täyttänyt mielen. Miten tämänkin eläjän kanssa selvitään? Millaisin mielin äiti oli katsellut lapsivuoteessa pienokaistaan. Kai hän silloin oli säälinsekaisen rakkauden vallassa hyväksynyt tulijan.

Isossa lapsikatraassa oli ollut jatkuva taistelu sylistä ja huomiosta. Oli helppoa jo varhaisessa vaiheessa vetäytyä omaan maailmaan. Siellä ei ollut muita kilpailijoita rinnalla. Haavemaailma korvasi todellisen elämän osattomuuden vuosien ajan.

Ihmiset kiitivät ohi. Joskus teki mieli tarttua hetkeen ja olla osa suurempaa kokonaisuutta. Mutta keskellä väenpaljouttakin hän oli vain pieni tyttö vaikenemassa todellisista tunteistaan ja toiveistaan. Nyt osattomuus on vielä todellisempaa. Hän on vain potilaspaikka tietyssä huoneessa. Tarkasti ylöskirjattuna kaikki elintoiminnot. Kukaan ei vain ole kiinnostunut mitä sydämen sisällä liikkuu.

Usein hoitavat kädet ovat kovat ja kiireiset, ääni tuskastunut ja kiukkuinen. Joskus tekee mieli huutaa:”Nähkää minut ihmisenä, eikä vain hoidon kohteena.” Mutta osattomilla ei ole ääntä ja nekin joiden pitäisi olla heidän äänenään, vaikenevat jatkuvasti. Vanhus ajattelee kaunista laulua taivaan kultakaupungista. Siellä ei varmaan kukaan ole osaton. Siellä ei auta suuret omaisuudet ja suhteet tärkeisiin ihmisiin. Viimeiset tulevat ensimmäisiksi ja ensimmäiset viimeisiksi. Miten lohdullinen näköala se onkaan pienessä sairaalahuoneessa matkaa päättävän vaeltajan silmissä.

Kirjoita kommentti

Lisää luettavaa

Itä-Pohjanmaata tehtiin Haapajärvellä

Itä-Pohjanmaata tehtiin Haapajärvellä


Itä-Pohjanmaata tehtiin Haapajärvellä

Lukutaito lisääntyi Suomessa sen jälkeen, kun oppivelvollisuuslaki tuli voimaan vuonna 1921. Lukutaitoisten haapajärvisten täytyi tyytyä tietenkin muualla Suomessa tehtyihin sanomalehtiin vielä silloin, kun kotipaikkakunnalla ei tehty omaa paikallislehteä. Maakuntalehdet ja aluelehdet laativat...

Rauha

Rauha


Rauha

Istun terassillani riipputuolissa. Katos antaa armahtavan varjon polttavassa helteessä. Istun silmät kiinni kuunnellen vienoja tuulikelloja, jotka helisevät tuulessa. Hetkeksi tavoitan sen lapsuuteni huolettomuuden, joka oli silloin se tavallinen mielentila. On kesä, hyppelen maantieltä kotiini...

Hiljaiset kädet

Hiljaiset kädet


Hiljaiset kädet

Miten noista käsistä onkaan tulleet noin pienet ja hennot. Ne lepäävät peitteellä liikkumattomina, kuin sanoen, että kaikki on nyt tehty. Vuosikymmenten askareet, monenlaiset päivät ovat liukuneet ohitse ihan kuin huomaamattomasti. Usein olen katsellut vanhusten käsiä ennenkin ja miettinyt...