Blogit
Hävettää

Hävettää

Nyt kyllä hävettää. Hävettää nimittäin olla koira, vaikka syytönhän minä olen. Minusta on erittäin mukavaa haistella tienvieriä ja tutkia hajuja. Tunnistan kuka on lirauttanut mihinkin. Mutta kun vastaan tulee paksumpi tuotos, siihen minä lirautan päälle oman hajuni. Lajitovereitteni omistajia kyllä pitäisi hävettää enemmän, heillehän kuuluu omien lemmikkiensä jälkien siivoaminen. Pikkuinen pussi taskussa ei paljon paina. Minäkin saan joskus häijyjä katseita lenkillä, enkä yhtään sitä ihmettele. Kaikkien meidän nelijalkaisten maineen pilaavat välinpitämättömät omistajat.

Kyllä minäkin joskus olen partaani nauranut. Entisen kotini pihalle saatoin joskus lirauttaa luvattomaankin paikkaan. Pikkuinen tyttö leikki kerran lumessa ja huusi haltioissaan äidillensä, että äiti äiti, täällä on kultaista lunta! Minua vähän hävetti, mutta olin kuin en tietäisi siitä mitään. Kerran pikkuinen poika katseli kauhuissaan,kun emäntäni keräsi minun tuotostani pussiin. Mitähän mietti poikaressu.

Mielelläni minä haistelisin vastaan tulevia koiria, mutta ymmärrän kyllä, että aina se ei ole soveliasta. Ärisen joskus niille, mutta se on vain varovaisuutta. Olen aika pieni ja parempi katsoa kuin katua. Nautitaan auringosta ja kevätilmoista. Toivon,että kaikkien karvaturrien emännät ja isännät muistavat ottaa sen pussukan mukaan lenkille. Ei ole mukavaa astua ihmisten eikä meidän eläintenkään liukumiinoihin.

Kirjoita kommentti

Lisää luettavaa

Itä-Pohjanmaata tehtiin Haapajärvellä

Itä-Pohjanmaata tehtiin Haapajärvellä


Itä-Pohjanmaata tehtiin Haapajärvellä

Lukutaito lisääntyi Suomessa sen jälkeen, kun oppivelvollisuuslaki tuli voimaan vuonna 1921. Lukutaitoisten haapajärvisten täytyi tyytyä tietenkin muualla Suomessa tehtyihin sanomalehtiin vielä silloin, kun kotipaikkakunnalla ei tehty omaa paikallislehteä. Maakuntalehdet ja aluelehdet laativat...

Rauha

Rauha


Rauha

Istun terassillani riipputuolissa. Katos antaa armahtavan varjon polttavassa helteessä. Istun silmät kiinni kuunnellen vienoja tuulikelloja, jotka helisevät tuulessa. Hetkeksi tavoitan sen lapsuuteni huolettomuuden, joka oli silloin se tavallinen mielentila. On kesä, hyppelen maantieltä kotiini...

Hiljaiset kädet

Hiljaiset kädet


Hiljaiset kädet

Miten noista käsistä onkaan tulleet noin pienet ja hennot. Ne lepäävät peitteellä liikkumattomina, kuin sanoen, että kaikki on nyt tehty. Vuosikymmenten askareet, monenlaiset päivät ovat liukuneet ohitse ihan kuin huomaamattomasti. Usein olen katsellut vanhusten käsiä ennenkin ja miettinyt...