Blogit
Tee-se-itse virkkuukoukku

Tee-se-itse virkkuukoukku

Kuvavirtaani selaillessa tuli tämä kuva vastaan. Olimme erällä mieheni ja ajokoiramme Urkin kanssa lokakuisena syysaamuna.
Juhlistimme samalla 10- vuotista yhdessäoloaikaa.
Lähdimme aamusta jo hyvissä ajoin ja ihan kahestaan, eikä ollut perheen muut metsästäjät mukana. Jupinoitahan siitä tuli ensi alkuun, mutta ymmärsivät heti kun kerroimme miksi menemme kahdestaan. Yleensä toimin ns. huoltojoukoissa ja tämä oli jotain aivan erikoista, ihanaa.
Luonnon rauha ja vain me ja Urkin sulosointu ajohaukku.

Nokipannukahvi maistui oma tekemästä kuksasta. Jänisajo luisti ja viileä kuulas syysaamu antoi oman sävyn romanttiselle päivälle.
Jotenkin siinä keräillessä askartelumateriaaleja luonnosta katselin risuläjää ja puukasan kauniita muotoja. Kuinka paljon hyvää puutavaraa vain jää metsään.
Silloin muistin kuinka edellisenä iltana mattoa tehdessä jälleen kerran olin saanut virkkuukoukun poikki.

Puukko käteen ja vuolemaan. Eikä aikaakaan kun virkkuukoukun näköinen puupala oli kädessä.
ST-tuotteella virkkuukoukku sain viimeistellyn ulkomuodon (katso artikkelin pääkuva). Nauhahiomakoneella se onnistui käden käänteessä.

Kirjoita kommentti

Lisää luettavaa

Itä-Pohjanmaata tehtiin Haapajärvellä

Itä-Pohjanmaata tehtiin Haapajärvellä


Itä-Pohjanmaata tehtiin Haapajärvellä

Lukutaito lisääntyi Suomessa sen jälkeen, kun oppivelvollisuuslaki tuli voimaan vuonna 1921. Lukutaitoisten haapajärvisten täytyi tyytyä tietenkin muualla Suomessa tehtyihin sanomalehtiin vielä silloin, kun kotipaikkakunnalla ei tehty omaa paikallislehteä. Maakuntalehdet ja aluelehdet laativat...

Rauha

Rauha


Rauha

Istun terassillani riipputuolissa. Katos antaa armahtavan varjon polttavassa helteessä. Istun silmät kiinni kuunnellen vienoja tuulikelloja, jotka helisevät tuulessa. Hetkeksi tavoitan sen lapsuuteni huolettomuuden, joka oli silloin se tavallinen mielentila. On kesä, hyppelen maantieltä kotiini...

Hiljaiset kädet

Hiljaiset kädet


Hiljaiset kädet

Miten noista käsistä onkaan tulleet noin pienet ja hennot. Ne lepäävät peitteellä liikkumattomina, kuin sanoen, että kaikki on nyt tehty. Vuosikymmenten askareet, monenlaiset päivät ovat liukuneet ohitse ihan kuin huomaamattomasti. Usein olen katsellut vanhusten käsiä ennenkin ja miettinyt...