Blogit
Uudet housut

Uudet housut

Eletään vuotta 1966. Olemme lähteneet Sirpa siskon ja kaverini Merjan kanssa polkupyörillä sunnuntaiajellulle. Toiveissa varmaan nähdä joitakin poikia, muka sattumalta. Olemme pukeneet parhaimpia päälle. Minulla on uudet oranssit farkut, jotka ovat mielestäni tosi hienot. Sirpa ja Merja polkevat ja minä istun Sirpan takatuupparilla. Ajamme Kalakankaan suuntaan Kasinolle päin. Sunnutaipäivä on kaunis ja lämmin, on heinäkuu.

Seuraava muistikuva on siitä,kun istun keskellä tietä.Tilanne on kaoottinen, en tiedä mitä on tapahtunut. Sirpa ottaa komennon, käskee minut pois tieltä, ettei uutta onnettomuutta satu ja komentaa Merjaa soittamaan apua. Takaa on tullut moottoripyörä, joka on ajanut päin Sirpan polkemaa pyörää ja suoraan minuun. Sen kuljettaja on hutikassa keskellä sunnutaipäivää ja me kaikki ajoimme vielä väärällä puolella tietä. Joku on jo lähellä olevasta talosta soittanut ambulanssin. Sen kuljettaja kantaa sylissään minut autoon. Ei siihen aikaa tiedetty mitään rankalaudoista tai tukikauluksista. Sirpa ja Merja ovat selvinneet pelkällä säikäyksellä.
Seuraava muistikuva on siitä, kun makaan kunnansairaalassa ilmeisesti odottamassa röntgeniin pääsyä. Kotiin on soitettu ja isosiskoni Seija on tullut paikalle. Uudet hienot oranssit kesäfarkut ovat jalassani riekaleina. Seijan sanat naurattavat myöhemmin monta kertaa, silloin eivät kylläkään. Hän katsoo minua, pöydällä makaavaa siskoaan, puistelee päätään ja sanoo harmissaan: ja uudet housut!
Kuulen myöhemmin, että motoristi oli myös tuotu sairaalaan. Hänen vammansa olivat vähäisiä. Merjan äiti on sairaalassa laitosapulaisena ja hän kantaa minulle Aku Ankkoja luettavaksi sairaalan vintiltä. Hänen käy sääliksi minua, yksinäistä ja kipeää tytönrimppanaa. Eipä silloin osannut kumpikaan meistä aavistaa, että kymmenen vuoden kuluttua olemme työkavereina uudessa terveyskeskuksessa.
Viikon kuluttua kolarista pääsen kotiin. Selkä on pitkään kipeä ja kävely hankalaa. Äiti ehtii jo voivotella monta kertaa, että tuosta tytöstä taisi tulla vaivainen. Pikkuhiljaa kävely alkaa sujua ja syksyllä jo juoksen entiseen malliin. Sittenkin ne housut olivat se suurin vahinko.

Kirjoita kommentti

Lisää luettavaa

Itä-Pohjanmaata tehtiin Haapajärvellä

Itä-Pohjanmaata tehtiin Haapajärvellä


Itä-Pohjanmaata tehtiin Haapajärvellä

Lukutaito lisääntyi Suomessa sen jälkeen, kun oppivelvollisuuslaki tuli voimaan vuonna 1921. Lukutaitoisten haapajärvisten täytyi tyytyä tietenkin muualla Suomessa tehtyihin sanomalehtiin vielä silloin, kun kotipaikkakunnalla ei tehty omaa paikallislehteä. Maakuntalehdet ja aluelehdet laativat...

Rauha

Rauha


Rauha

Istun terassillani riipputuolissa. Katos antaa armahtavan varjon polttavassa helteessä. Istun silmät kiinni kuunnellen vienoja tuulikelloja, jotka helisevät tuulessa. Hetkeksi tavoitan sen lapsuuteni huolettomuuden, joka oli silloin se tavallinen mielentila. On kesä, hyppelen maantieltä kotiini...

Hiljaiset kädet

Hiljaiset kädet


Hiljaiset kädet

Miten noista käsistä onkaan tulleet noin pienet ja hennot. Ne lepäävät peitteellä liikkumattomina, kuin sanoen, että kaikki on nyt tehty. Vuosikymmenten askareet, monenlaiset päivät ovat liukuneet ohitse ihan kuin huomaamattomasti. Usein olen katsellut vanhusten käsiä ennenkin ja miettinyt...