Blogit
Kuoriutumista

Kuoriutumista

”Miten voikaan toukankotelosta nousta kultasiipiperhonen? Totta vaikka ymmärtää voi en.” Tuo Anni Korpelan runo on puhutellut minua viime aikoina.

Olen joutunut pohtimaan sitä, olenko jäänyt jossakin vaiheessa toukka-asteelle. Ollut turvalliseen koteloon piiloutuneena, kasvamatta lentokykyiseksi. Elänyt toukan elämää, kun olisi voinut kuoriutua perhoseksi.

Ehkä monella muullakin on samanlaisia tuntoja. Ja tässä iässä ne voivat rysähtää niskaan, kun on aikaa ajatella. Väännellä omaa vaellustaan kaikkien mutkien kautta, mitä matkalla on ollut. Miettiä, mitä vielä voisi olla tarjolla. Koskaan ei ole liian myöhäistä astua uuteen, katsella eri näkövinkkelistä asioita. Herää kysymys, haluanko edelleen elää toukkana ja vain katsella muiden kultasiipiperhosten lentoa. Jokaisen perhosen siivet ovat erilaiset, kestokyky on erilainen, kauneus on erilaista.

Millainen perhonen minä olisin? Onko minulla rohkeutta ottaa siitä selvää? Minun ikäluokkani ihmiset ovat eläneet aika paljon muiden odotusten ja perinnäistapojen orjina. Mitä ne muut minusta ajattelevat. Eivät kai ne naura selkäni takana?
Miltähän toukasta tuntuu kuoriutuminen? Varmaan se sattuukin, vaatii ponnistelua vapautua vanhasta käärinliinasta. Mutta kun on päässyt ulos ja levittelee hentoja siipiään kirkkaassa auringonvalossa, tajuaa, tämä on minun todellinen olomuotoni.

Se, millaisena Hän, joka näki minut jo ennen syntymääni, tahtoi minun olevan. Vaikka elämme kuoleman varjon maassa, niin perhosen suunta on valoon ja vapauteen. Runo päättyy näin:” Totta, että maasta, matalalta, kotelosta kovan kuoren alta kasvaa siivet taivasperhosen.” Noustaan siivillemme, vielä on lentoaikaa ja mahdollisuus ottaa oma tila ja paikka. Rohkeasti!

Kirjoita kommentti

Lisää luettavaa

Itä-Pohjanmaata tehtiin Haapajärvellä

Itä-Pohjanmaata tehtiin Haapajärvellä


Itä-Pohjanmaata tehtiin Haapajärvellä

Lukutaito lisääntyi Suomessa sen jälkeen, kun oppivelvollisuuslaki tuli voimaan vuonna 1921. Lukutaitoisten haapajärvisten täytyi tyytyä tietenkin muualla Suomessa tehtyihin sanomalehtiin vielä silloin, kun kotipaikkakunnalla ei tehty omaa paikallislehteä. Maakuntalehdet ja aluelehdet laativat...

Rauha

Rauha


Rauha

Istun terassillani riipputuolissa. Katos antaa armahtavan varjon polttavassa helteessä. Istun silmät kiinni kuunnellen vienoja tuulikelloja, jotka helisevät tuulessa. Hetkeksi tavoitan sen lapsuuteni huolettomuuden, joka oli silloin se tavallinen mielentila. On kesä, hyppelen maantieltä kotiini...

Hiljaiset kädet

Hiljaiset kädet


Hiljaiset kädet

Miten noista käsistä onkaan tulleet noin pienet ja hennot. Ne lepäävät peitteellä liikkumattomina, kuin sanoen, että kaikki on nyt tehty. Vuosikymmenten askareet, monenlaiset päivät ovat liukuneet ohitse ihan kuin huomaamattomasti. Usein olen katsellut vanhusten käsiä ennenkin ja miettinyt...