Blogit
Olen unessa useasti

Olen unessa useasti

Olen yövuorossa. On jo aamuyö. Yö on mennyt kohtalaisen hyvin, olen jopa tyytyväisellä mielellä, kohta on aamu ja pääsen nukkumaan. Ei edes aamuyön pahoinvoitia ole tullut. Joku kuitenkin kaihertaaa mieltä ja käyn mielessäni potilashuoneita ja hoidettavia asioita. Samassa kauhu alkaa nostaa päätään. Tajuan, että koko yön olen ohittanut erään huoneen. Kylmä hiki nousee otsalle, miten minä tästä selviän? Miten selitän aamulla, jos huoneessa onkin kuollut potilas? Ajatuksissani vilisee hirveitä kuvia. Mielessäni näen lattialla makaavan potilaan, pään viereen on ilmestynyt verilammikko. Oven alta heijastuu valo käytävälle vaikka siellä pitäisi olla pimeää. Seison oven edessä ja yritän kerätä rohkeutta avatakseni oven. Tässä vaiheessa herään unestani, joka toistuu eri versioina aina joskus.

Jälleen kerran olen tehnyt töitä nukkuessani. Neljää vuosikymmentä ei näköjään vuodessa saa kuitattua pois aivojen syvimmistä lokeroista. Usein noissa unissa on kiire. Mistään ei tahdo tulla mitään. Usein olen jo myöhässä töihin lähtiessä, vaikka tosielämässä, en muista myöhästyneeni kuin kerran. Mistähän nuo unet tulevat?
Kiire ja reipas työtahti ovat tulleet tutuksi vuosien aikana. Välillä jo tuntui, että mennään kohti asiakaslähtöisempää ja asiakasläheisempää aikaa. Mutta ei, tahti sen kuin koveni viimeisten työvuosien aikana. Olisi ollut halua olla ihminen ihmiselle, mutta pystyi olemaan vain hoitaja hoidettavalle ja senkin vain rimaa hipoen.

Nyt potilaat ovat omissa huoneissaan. Hoitaja käy syöttämässä, vaihtamassa vaipat, korjaamassa asentoa ja on jo ajatuksissaan seuraavan avuntarvitsijan luona. Pitkiä päiviä ja pitkiä öitä potilas kuuntelee, milloin edes ne kiireiset askeleet taas tulisivat ja katkaisisivat yksinäiset ajatukset ja pitkät tunnit. Joskus tekisi mieli puhua hoitajalle, mutta kun saa suun auki, on hoitaja jo menossa käytävällä melkoista kyytiä, juoksee kilpaa kellon kanssa.

Ja syy ei ole hoitajan, vaan heidän, jotka päättävät siitä, mikä on tärkeää ihmisen hyvinvoinnille. Onko tärkeää, että kaikenmaailman tilastot täytetään, tehdään hienoja hoitosuunnitelmia joita ei kuitenkaan pystytä toteuttamaan hoitajien vähyyden vuoksi. Istutaan koulutuksisssa oppimassa hienoja asioita, mutta ei anneta aikaa toteuttaa niitä.

Jos itse päädyn hoidettavaksi, toivon,että minua hoitavat ihmiset olisivat muutakin, kuin kiireesti hoitotoimia tekeviä hoitajia, jotka odottavat, että syön nopeasti, en käy liian usein vessassa, mieluiten en ollenkaan, koska se vie enemmän aikaa, kuin vaipan vaihto, enkä tietysti valita mistään.
Monet ovat ne kerrat, kun itse olen saanut kantaa huonoa omaatuntoa siitä, ettei ehdi tehdä kaikkea, mitä olisi pitänyt ja minkä olisi halunnut tehdä.
Viimeistään nyt pitäisi päättäjien herätä, heistäkin voi tulla vanhoja ja avuttomia, mutta silloin on myöhäistä huomata virheensä. Silloin ei enää ääni kuulu ja asioista päättävät taas sellaiset,jotka eivät ole päivääkään tehneet hoitotyötä.

Kirjoita kommentti

Lisää luettavaa

Itä-Pohjanmaata tehtiin Haapajärvellä

Itä-Pohjanmaata tehtiin Haapajärvellä


Itä-Pohjanmaata tehtiin Haapajärvellä

Lukutaito lisääntyi Suomessa sen jälkeen, kun oppivelvollisuuslaki tuli voimaan vuonna 1921. Lukutaitoisten haapajärvisten täytyi tyytyä tietenkin muualla Suomessa tehtyihin sanomalehtiin vielä silloin, kun kotipaikkakunnalla ei tehty omaa paikallislehteä. Maakuntalehdet ja aluelehdet laativat...

Rauha

Rauha


Rauha

Istun terassillani riipputuolissa. Katos antaa armahtavan varjon polttavassa helteessä. Istun silmät kiinni kuunnellen vienoja tuulikelloja, jotka helisevät tuulessa. Hetkeksi tavoitan sen lapsuuteni huolettomuuden, joka oli silloin se tavallinen mielentila. On kesä, hyppelen maantieltä kotiini...

Hiljaiset kädet

Hiljaiset kädet


Hiljaiset kädet

Miten noista käsistä onkaan tulleet noin pienet ja hennot. Ne lepäävät peitteellä liikkumattomina, kuin sanoen, että kaikki on nyt tehty. Vuosikymmenten askareet, monenlaiset päivät ovat liukuneet ohitse ihan kuin huomaamattomasti. Usein olen katsellut vanhusten käsiä ennenkin ja miettinyt...