Blogit
Vilunkukat

Vilunkukat

Hilja Aaltonen kirjoittaa eräässä runossa Vilunkukista, lapsista, joilla ei ole vanhempia tukena. Näiden lasten elämän ylitse puhaltaa kylmät viimat, herkät kukat joutuvat kasvamaan varjojen ympäröimänä.
Miten paljon vilunkukkia meissä aikuisissakin on? Orastava kasvu on kylmän syömä, tuuli riisui sen mikä oli kiedottu ohkaisen peiton tavoin lämmittämään hentoa alkua.
Sanoilla, joita lausuttiin ajattelemattomasti oli liian suuri merkitys. Ne nousivat vuorenkorkuisina tukkimaan tien, jota olisi pitänyt kulkea eteenpäin.

Vilunkukkia seisoo pitkissä leipäjonoissa, ottamassa pää painuksissa vastaan jokapäiväistä ruokaansa, samaan aikaan, kun toiset kuittaavat salaisille pankkitileilleen yhä suurimpia voittoja. Vilunkukat kantavat häpeää, joka kuuluisi näille ahneille saalistajille. Mutta viidakossa, jollainen maailmastamme on tullut, vain vahvoilla on oikeus yltäkylläisyyten.

Hiljaisia vilunkukkia, henkäyksen kaltaisia, viruu yksinäisissä kodeissa, laitosten kalseissa huoneissa. Joskus ne ovat kukkineet voimallisesti. Kantaneet suurta vastuuta harteillaan, kun maa on tarvinnut heitä. Nyt heitä ei tarvitse kukaan. He ovat vain vilunkukkia, joista pitäisi päästää eroon halvalla ja pian.

Huomaanko minäkään, kun kadulla tulee vastaani kylmän puraisema ihminen? Ulospäin ehjältä näyttävä, sisältä säröinen kuin himmeä peili, josta omaa kuvaa on mahdoton erottaa muutoin kuin vääristyneenä.
Silti siellä kaiken alla on se todellinen, josta sanotaan, että se on luotu Jumalan kuvaksi. Hän sen loi, vilunkukankin, ja Hän rakastaa luomaansa ihmistä. Hän kutsuu jokaista tulemaan luokseen ja lupaa antaa levon.
Viimeinen säkeistö Hilja Aaltosen runossa kuuluu näin: ”Ken vaippansa lämpimän antaa vilunkukkasen ylle, niin häntä Jumalan siunaus kantaa myös päivihin ajallisiin”.

Kirjoita kommentti

Lisää luettavaa

Itä-Pohjanmaata tehtiin Haapajärvellä

Itä-Pohjanmaata tehtiin Haapajärvellä


Itä-Pohjanmaata tehtiin Haapajärvellä

Lukutaito lisääntyi Suomessa sen jälkeen, kun oppivelvollisuuslaki tuli voimaan vuonna 1921. Lukutaitoisten haapajärvisten täytyi tyytyä tietenkin muualla Suomessa tehtyihin sanomalehtiin vielä silloin, kun kotipaikkakunnalla ei tehty omaa paikallislehteä. Maakuntalehdet ja aluelehdet laativat...

Rauha

Rauha


Rauha

Istun terassillani riipputuolissa. Katos antaa armahtavan varjon polttavassa helteessä. Istun silmät kiinni kuunnellen vienoja tuulikelloja, jotka helisevät tuulessa. Hetkeksi tavoitan sen lapsuuteni huolettomuuden, joka oli silloin se tavallinen mielentila. On kesä, hyppelen maantieltä kotiini...

Hiljaiset kädet

Hiljaiset kädet


Hiljaiset kädet

Miten noista käsistä onkaan tulleet noin pienet ja hennot. Ne lepäävät peitteellä liikkumattomina, kuin sanoen, että kaikki on nyt tehty. Vuosikymmenten askareet, monenlaiset päivät ovat liukuneet ohitse ihan kuin huomaamattomasti. Usein olen katsellut vanhusten käsiä ennenkin ja miettinyt...