Blogit
Aamulenkillä

Aamulenkillä

Tässä sitä taas mennään joka aamuisella lenkillä. On mukavaa kun tassut taas pysyvät kuivana. Kevät! Se on parasta aikaa meille kuonolaisille! Meheviä hajuja. Joku on jo aamulla käynyt ennen minua jättämässä tuoksujaan. Illalliset jäljet ovat jo melko haaleita, mutta tunnista kyllä jos tuttuni ovat kulkeneet näitä reittejä.

Emäntäni on vähän malttamaton. Tahtoo herkästi nykäistä hihnasta ja hoputtaa. Ei aina ymmärrä, että jotkut tuoksut vaativat vähän pidemmän analysoinnin. Joskus jopa herkistyn niin, että on pakko lipaista kielellä ruohonkortta, joka tuoksuu niin siltä söpöltä nartulta. Siihen täytyy nostaa jalkaa ja lirauttaa omat aromit päälle.
Kas vain, tuollahan tulee vastaan se mukava mies, joka usein aamuisin on liikkeellä. Minä sitten tykkään, että minut huomataan. Mies laskeutuu puhuttelemaan minua ja kehuu kiltiksi sesseksi. Olen niin otettu taas kehuista, että pesen miehen vähän rohtuneet kasvot, lipaisen jopa korvaa. Mies kertookin, ettei ole vielä ehtinyt aamupesulle ja kiittää.

Tuopa ei ole mukavan näköistä! En tykkää tupakan hajusta ja tuolla menee iso koira ja hihnan päässä tupruaa pahalta haiseva tupakka. Niin, on siinä nainenkin! Koira kyykistyy nurmikolle kävelytien viereen ja päästää isot tuotokset. Eikä taluttaja tee elettäkään korjatakseen rakkaan lemmikkinsä jätöksiä. Minun pitää aivan toppuutella emäntää, sitä suututtaa, ei kai se vain mene tarjoamaan sille tuota mustaa pikku pussia, johon minun kakkaraiset kerätään. Emäntä sanoo, ettei se pieni pussi paljoa paina ja se kuuluu lenkkivarusteisiin!

Emäntä yrittää ohjata minut Taistonpuistoon. Ei se nyt minulla ole mielessä. Istun tielle ja päätän mennä toiseen suuntaan. Viimein emäntä luopuu maanitteluista ja seuraa minua. Olen viime aikoina tykännyt mennä rantapolkua.
Siellä on sitä karkeaa ja ihanan vihreää heinää rannassa. Aamupalaksi se on hyvää ja pistelen sitä hyvällä halulla. Vai kökkäle! Joku on viettänyt täällä iltaa ja ehkä yötäkin. Kummallisia pakkauksia lojuu polulla. Emäntä jupisee jotain mäyräkoirista, minusta ne eivät kyllä näytä edes pahvisilta koirilta. Onkohan tuolla emännällä jo näössäkin vikaa.

Noustaan mäkeä ylös. Tässä emäntä usein hermostuu ja aivan turhasta. Nurmikolla on mukava piehtaroida. Kun heittäydyn viidettä kertaa ketoon, nousee höyry emännän korvista. Kysyy, luulenko olevani hevonen, kun syön heinää ja piehtaroin. No, se on sitä sen huonoa huumoria!
Taidanpa kävellä kiltisti loppumatkan kotiin. Emäntäni on jo siinä iässä, ettei kaikkea ymmärrä.

Kylläpä on mukava taas lipsiä raikasta vettä ja vetäytyä ansaituille aamupäivän unille. Taitaa tulla kuuma päivä, jätän päivälenkin väliin. Olishan se mannaa, jos pääsisin vaikka päivällä uimaan Tiitonrannalle. Täytyypä käyttäytyä hyvin ainakin aamupäivä, jos emäntä heltyy sitten.
Näitä mietiskelin minä, komea tiibetinspanielipoika Popi, kohta 5v ,viralliselta nimeltäni olen Betsy Been Scifi.

Kirjoita kommentti

Lisää luettavaa

Itä-Pohjanmaata tehtiin Haapajärvellä

Itä-Pohjanmaata tehtiin Haapajärvellä


Itä-Pohjanmaata tehtiin Haapajärvellä

Lukutaito lisääntyi Suomessa sen jälkeen, kun oppivelvollisuuslaki tuli voimaan vuonna 1921. Lukutaitoisten haapajärvisten täytyi tyytyä tietenkin muualla Suomessa tehtyihin sanomalehtiin vielä silloin, kun kotipaikkakunnalla ei tehty omaa paikallislehteä. Maakuntalehdet ja aluelehdet laativat...

Rauha

Rauha


Rauha

Istun terassillani riipputuolissa. Katos antaa armahtavan varjon polttavassa helteessä. Istun silmät kiinni kuunnellen vienoja tuulikelloja, jotka helisevät tuulessa. Hetkeksi tavoitan sen lapsuuteni huolettomuuden, joka oli silloin se tavallinen mielentila. On kesä, hyppelen maantieltä kotiini...

Hiljaiset kädet

Hiljaiset kädet


Hiljaiset kädet

Miten noista käsistä onkaan tulleet noin pienet ja hennot. Ne lepäävät peitteellä liikkumattomina, kuin sanoen, että kaikki on nyt tehty. Vuosikymmenten askareet, monenlaiset päivät ovat liukuneet ohitse ihan kuin huomaamattomasti. Usein olen katsellut vanhusten käsiä ennenkin ja miettinyt...