Blogit
Vaatekaapin puhetta

Vaatekaapin puhetta

Vaatekaapin siivousta. Milloin noita kamppeita onkaan kertynyt noin paljon. Siispä ei muuta kuin toimeen ja valkkaamaan mitkä niistä olisivat vielä käyttäkelpoisia
Mutta kummallisella tavalla monet asuista ovat kaapin kätköissä kutistuneet. Eihän siitä ole kuin muutama hetki kun ne solahtivat päälleni kuin tyhjää. Miten masentava tunne.
Olisikohan ollut parempi, kun olisi jättänyt koko homman tekemättä. Olisi voinut säilyä armollinen harhaluulo kovan totuuden sijasta.

Mutta eikö olekin niin, että usein haluaisimme jätttää epämieluisat asiat pimentoon. Ihan kuin niitä ei olisi olemassakaan. Mutta jossain kaiken alla ne jurnuttavat. Pulpahtavat välillä pintaan kaikista hukuttamisyrityksistä huolimatta. Tekevät sitä niin kauan kuin ne on esille otettu ja käsitelty. Tultu sisäisen peilin eteen ja rehellisesti katsottu koko roskaa.
Silloin huomaa, miten nukkavieru ja paikkailtu matkapuku on. Pesukaan ei olisi pahitteeksi. Ahdistavat kohdat ovat repeilleet kokonaisuuden näyttäessä vieraalta, ei minun päälleni sopivalta.

Tuon peilin edessä on särkymisen paikka. Tunnustamisen hetki. Parantumisen mahdollisuus. Odotamme itseltämme usein liikaa, olemme armottomia ja kovia sitä pientä lasta kohtaan, joka sisällämme asuu. Peloissaan ja hämmentyneenä.
Eräässä hengellisessä laulussa kerrotaan keneltä voimme saada aivan uuden asun: ” Oi Jumala, nyt iloitsen: Sinulta puvun sain. Mä kelpaan siinä taivaaseen; se lahja autuain.” Uusi matkavarustus, juuri minulle sopiva. Kestää joka säässä, ei ahdista eikä purista. Laulu jatkaa näillä sanoilla:”Ei siinä löydy ryppyä, ei mitään saastaista. Mä vaikka olen musta vain, oon siinä puhtaana.”
Miten lohdullinen ja rohkaiseva ajatus. Mitä siitä, jos nämä maalliset vaatteet kutistuvat kapinoivan vaatekaapin sisuksissa, kun perille päästään armon varassa. Ainoastaan.

Kirjoita kommentti

Lisää luettavaa

Itä-Pohjanmaata tehtiin Haapajärvellä

Itä-Pohjanmaata tehtiin Haapajärvellä


Itä-Pohjanmaata tehtiin Haapajärvellä

Lukutaito lisääntyi Suomessa sen jälkeen, kun oppivelvollisuuslaki tuli voimaan vuonna 1921. Lukutaitoisten haapajärvisten täytyi tyytyä tietenkin muualla Suomessa tehtyihin sanomalehtiin vielä silloin, kun kotipaikkakunnalla ei tehty omaa paikallislehteä. Maakuntalehdet ja aluelehdet laativat...

Rauha

Rauha


Rauha

Istun terassillani riipputuolissa. Katos antaa armahtavan varjon polttavassa helteessä. Istun silmät kiinni kuunnellen vienoja tuulikelloja, jotka helisevät tuulessa. Hetkeksi tavoitan sen lapsuuteni huolettomuuden, joka oli silloin se tavallinen mielentila. On kesä, hyppelen maantieltä kotiini...

Hiljaiset kädet

Hiljaiset kädet


Hiljaiset kädet

Miten noista käsistä onkaan tulleet noin pienet ja hennot. Ne lepäävät peitteellä liikkumattomina, kuin sanoen, että kaikki on nyt tehty. Vuosikymmenten askareet, monenlaiset päivät ovat liukuneet ohitse ihan kuin huomaamattomasti. Usein olen katsellut vanhusten käsiä ennenkin ja miettinyt...